Kukkaisvoima

Alan Wake

Alan Wake on ysäripeli. Siis tunnelmaltaan. Kuten jossain osuvasti todettiin, sekoittaa se Twin Peaksiä ja X-filesiä juuri sopivassa suhteessa. Ysärin teinille pelin fiilis on tosi välitön ja lämmin, sillai ihmeen hyvällä tavalla.

Alelaarista noukittu 12 euron Alan Wake yllätti todella positiivisesti. Peli kiinnosti oikeasti joku pari vuotta sitten, kun siitä mölistiin joka tuutista, mutta livahti sittemmin unholaan. Julkaisun aikaan tulleet arvostelut eivät myöskään antaneet kovin mairittelevaa kuvaa. Oli siis todellinen onni, että Alan Wake tuli hommattua lopulta näin puolivahingossa.

Pelaamista tai tarkemmin pelisisältöä ei Alan Wakessa ole kovin paljon. Käytännössä päähenkilöä juoksutetaan paikasta toiseen pienessä pikkukaupungissa sekä sitä ympäröivissä metsissä. Oikeastaan peli olisi hyvinkin pelattava. Harmittavasti pääjuonesta ei voi vaan paljon poiketa, eikä näin seikkailla ympäriinsä. Pelattavat etapit ovat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja, mutta todella suoraviivaisia. Tietyltä kantilta ihan ymmärrettävää, mutta silti ärsyttävää, sillä muut puolet Alan Wakesta ovat todella hyviä. Juoni ja varsinkin henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Alan Wake on superkuul boheemi kirjailija, jonka angstista elämää on kiva seurata. Eikä pelin ulkoasukaan ole hassumpi. Kaiken lisäksi pelistä huokuu sellainen suomalainen fiilis, että oksat pois. Vaikkei juonesta viitsi hirveästi paljastaa, niin todettakoon, että läpipeluun jälkeen kakkososaa odotellaan.

Dead Space

Pitkästä aikaa pelasin konsolipelin läpi. Yleensä peliä jaksaa alkuinnostuksen jälkeen tahkota pari viikkoa, jonka jälkeen se jää unohduksiin. Yli 40 tuntia läpipeluuseen vaativat pelit eivät vaan jaksa innostaa samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Pari vuotta kerkesi vierähtää ennen kuin pääsin pelailemaan Xboxin hittipeliä Dead Spacea. Peli on kauhutoimintaa. Sitä voi kuvailla Resident Evilin, Metroidin ja Eternal Darknesin risteytyksenä.

Dead Space sijoittuu kaukaiselle avaruusalukselle. Aluksen ovat valloittaneet pahantahtoiset muukalaiset. Höyrypunkhaarniskaan pukeutunut päähenkilö mättää näitä avaruushirviöitä kahdessatoista eri tasossa. Vaikeustaso pelissä on juuri kohdallaan. Useat kohdat ovat niin vaikeita, ettei niitä pääse ensimmäisellä yrittämällä läpi, mutteivat silti liian vaiketa etenemisen estämiseksi. Loppupomojen kanssa tuskastellessa tulee mieleen ihana lapsuus, jolloin peleissä oli vielä haastetta.

Dead Spacen läpipeluuseen meni aikalailla tasan 15 tuntia. Yhdellä istumalla peliä tuli pelattu aina pari tuntia, joten se oli juuri sopivan pituinen pitääkseen mielenkiinnon yllä. Juoneltaan peli ei ollut mikään mestariteos, varsinkin alkuasetelma haukotutti, mutta ihan mielenkiinnolla tarinan jaksoi seurata loppuun asti. Dead Spacen periksiantaton väkivaltaisuus ilahdutti ja muutenkin käytävissä hiippailu ja hirviöiden lahtailu oli todella onnistunutta.