Fantasy Flight Games syytää mielenkiintoisia lautapelejä kovalla
tahdilla ulos. Arkham Horror lämmittelyn vanavedessä ilmestyi viime
vuonna Cthulhu-aiheinen Mansions of Madness. Noste pelin ympärillä oli
kova, joten tietysti se piti hankkia kokoelmiin.
Mansions of Madnessin peliasetelma on hieman
kummallinen. Pelisessiot ovat seikkailuja, joissa yksi pelaaja on
vihollinen ja muut tutkijoita. Tutkijat yrittävät selvittää seikkailun
juonen. Vihollispelaaja asettelee esteitä tutkijoiden
tielle. Peruspaketissa seikkailuja on 5, joista jokainen sijoittuu
johonkin kartanoon.
Peliä on varsin jouheva pelata, kunhan pelilaudan saa ensin
kasattua. Kuten muissakin Fantasy Flight Gamesin peleissä, myös
Mansions of Madnessissä on hirveä määrä erilaisia kortteja ja muita
pelinappuloita. Vihollispelaajan tehtävänä on kasata kartanot, joka on
yleensä todella tuskaista. Yksikin virhe pelilaudan asettelemisessa
pilaa pelisession. Tässä vaiheessa joutuu siis olemaan
tarkkana. Alkuaskartelun jälkeen peliä on kyllä tosi kiva
pelata. Peliporukkamme pelitahdilla paketin 5 seikkailua eivät ole
vielä kuluneet loppuun, mutta jos vähäänkään useammin pelailisi, niin
tylsäksi kävisi. Peli onkin rakennettu helposti laajennettavaksi ja
Fantasy Flight Games on jo julkaissutkin siihen lisämateriaalia.
Date: 2012-01-02 22:07:41
Tuli hommattua Tannhäuser -lautapeli. Tannhäuser on alunperin
ranskalainen peli, jonka Fantasy Flight Games on kääntänyt
englanniksi. Peli sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa
ensimmäinen maailmansota ei koskaan loppunut. Pelissä elellään
1940-lukua. Peruslaatikossa on liitoutuneiden ja saksalaisten
joukot. Lisäosissa lupaavat mukaan sotimaan ainakin
venäläisiä. Lajityypiltää Tannhäuser taitaa olla jotain tosi kevyttä
strategiaa.
Pari ensimmäistä testipeliä on takana. Pelin jälkeen jäi vähän
ristiriitainen tunnelma. Pelissä tulevat tarvikkeet, kuten kaksi
karttaa, tavarat, hahmolomakkeet ja pikku-ukot, ovat
siistejä. Säännötkin vaikuttavat hyviltä. Peli käyttää
Pathfinder-systeemiä, jossa kartoilla on erivärisiä polkuja, joita
pitkin ukot kävelee ja ampuu. Perusideana on se, että vain
samanvärisellä pollulla olevia ukkoja voi ampua. Kaikesta huolimatta
Tannhäuserista tuntui jäävän uupumaan jotain. Ehkä yksinkertaiset
säännöt ja useat nopanheitot jättävät sattumalle liikaa
varaan. Pelissä ei oikein pääse syntymään tunnetta, että hallitsisi
tilannetta.
Itseasissa, kun vähän pohtii, niin pelin keveys ei nyt loppuen lopuksi
hirveästi haittaa. Tuskin tätä tulee satoja kertoja pelattua. Vaikka
testipelejen jälkimaku oli vähän epäileva, niin täytyy varmaan silti
hakea ensimmäinen lisäosa Operation Novgorod omaan hyllyyn ja antaa
vasta sen jälkeen lopullinen tuomio.
Date: 2008-07-21 22:14:37