Kohti Sartaria (Pavis-pelit 27-32)
23
27 / 70 / 3.10.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska / tulipäivä - savipäivä
Sankariemme silmien eteen avautuu vankka ja kaunis myrskytila, reilun puolentoista viikon kävelyn jälkeen. On jälleen mukava palata tuttujen ja kohtalosoturien pariin. Kävellessään kohti porttia, heitä vastaan tulee kolme Orlanth soturia, jotka eivät tunne ystäviämme näöltä mutta nimeltä sitäkin paremmin. Vain Eidin puuttuu joukosta, hänen erottuaan muista, lähtiessään kohti Azeithen tilaa. Mutta Bren, Farnar, Abraxas ja Tyran saavat kunnioittavan kohtelun saapuessaan yhä laajenevaan linnakkeeseen.
Linnake on jälleen saanut ehostusta, kun sen vanhat matalat kivireunat on korvattu tukevilla ja korkeilla puutukeilla, ja muurin ulkokulmiin on rakennettu vartiotorneja. Kylään on myös tullut lisää mökkejä ja vanhatkin ovat saaneet ehostusta. Paljon voi tapahtua viiden viikon aikana. Ja paljon on myös tapahtunut pienelle joukkiollemme.
Päästyään muurein sisäpuolelle, saadaan kuulla että Brost, leirin tämän hetkinen päällikö, ja Yargon, hänen neuvonantajansa ovat lähteneet pienellä porukalla Pavikseen kuulemaan joitain huolestuttavia uutisia. Tämä on pieni takaisku, sillä tiedot joita joukkiomme on saanut, olisi saatava mahdollisimman pian myös näille päälliköille.
Tämän hetkinen varapäällikkö Kron ei tiedä mitä tekisi vaikka päälliköt ovatkin olleet poissa jo kaksi viikkoa. Hänelle ei kuitenkaan kerrota mitä tietoja Häränkarjasu virran matkalla saatiin tietää. Joten vaihdetaan yleisiä kuulumisia. Itä-Sartarissa on kuulemma nousemassa kapina, joka on myös ilmeisesti leirin suurimman pomon Gargathin aikaan saannosta, ainakin osittain. Heidän avukseen myös Kron suunnittelee vievänsä suurimman osan Myrkytilan sotureista, sillä niin oli suunniteltu aikaisemmin.
Matkoillaan ja erityisesti nyt palatessaan takaisin Häränkarjasu virralta, on Farnar ruvennut epäilemään Humaktin sanaa ja järjestystä. Kyseltyään ja kuuneltuaan Brenin, joukkion vanhimman ja kokeneimman, kertomuksia Orlanthista, hän huomaa että Orlanth on se jota Farnarin kuuluu seurata. Kertoessaan tämän muille jo matkan aikana, tulee Eidin erittäin iloiseksi mutta Tyran synkistyy entisestään.
Kuulemiset vaihdettuaan käy ilmi että kylässä on käymässä suuri Orlanth seikkailijan tuulipuhuja, nimeltään Troy. Farnar ja Bren menevät hänen juttusilleen. Troy on juuri pilkkomassa halkoja (kuten kaikki kunnon papit) ja näyttää jäntevältä maankiertäjältä, kuten Destor seikkailijan kuvittelisi näyttävänkin. Hän suostuu auttamaan Farnaria ja he lähtevät läheiselle kukkulalle kylän ulkopuolelle, joka on Orlanthin pyhä paikka.
Siellä Troy rupeaa messuamaan Orlanthin sanoja ja muutamassa tunnissa taivas on täytenään synkkiä pilviä ja tuuli puhaltaa kukkukalla. Maassa oleva suuri Orlanthin merkki näyttää olevan yhtä tuulen kanssa ja Troy pyytää Farnaria astumaan sen keskelle. Kuin jousen ampumana hän sinkoaa ylös pilviin ja huomaa päässeensä itse sankariulottuvuteen.
Hän on suuren Orlanthin talon edessä. Mutta tämä talo todella on itsensä Orlanthin. Farnar tajuaa että kaikki [MAAN PÄÄLLINEN] olevat talot ovat tämän talon kopioita tai ainakin yrityksia olla samanlaisia. Kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Kaikki kylän talot näyttävät niin selkeiltä ja juuri niiltä mitä varten ne on tehtu mutta silti utuisilta. Farnar marssii sisään Orlanthin taloon. Siellä itse Orlanth istuu päällikön paikallaan ja ottaa hänet vastaan. Mukana on myös Troy. Orlanth pyytää Farnaria valitsemaan yhdeksästä ovesta jotka ovat pitkän talon toiselle seinällä, ja astumaan siitä sisään.
Astuttuaan ovesta, Farnar onkin jollain kauniilla ja kumpuisella niityllä. Hänen on lähdettävä tekemään niitä tekoja joitan hänen jumalansa teki ja opittava käytännössä mitä voi tehdä Orlanthin nimeen.
Tyran jää neuvottelemaan Kronin kanssa siitä mitä tehdään jos suuret päälliköt ovatkin kuolleet. Kun asiasta ei päästä täyteen ymmärrykseen, lähtee Tyran ulos syömään ja lepäämään pitkän matkan jälkeen.
Bren huoltaa välineitään kylän pajalla. Sivusilmällä hän huomaa kuinka kahden Orlanthilaisen kiivas keskustelu katkeaa ja he lähtevät kumpikin tahoilleen. Syykin selviää samantien. Yelmin peittää Tyranin musta hahmo. Humakt ei ole saanut osakseen samaa vieraanvaraisuutta kuin muut. Bren pyytää kuitenkin toveriaan auttamaan sinivärin valmistamisessa sillä sää tuntuisi olevan suosiollinen.
Siniväri valmistuu ilman suuria ongelmia ja Yelmkin laskeutuu pian. Bren ja Tyran lähtevät kohti kylän päätaloa jossa kaikki muutkin ovat. Tyrankin on jostain saanut juttuseuraa, tosin aika nuoren miehenalun mutta varsin lupaava, tämä Svenn. Hän kuitenkin vetäytyy nukkumaan ja muut menevät talolle. Abraxasia ei ole näkynyt hetkeen mutta shmaanilla on usein omat polkunsa.
Talossa on käynnissä pienempien päälliköiden neuvonpito johon Tyran menee mukaan. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen että Tyran puhuukin kohta kahden Bronkin kanssa. Heille syntyy jotain kiistaa ja Bren huudetaan paikalle kuuntelemaan. Molemmat rauhoittuvat, mutta Tyran ei liene väärässä sanoessaan etä Bronk haluaa Brostiksi Brostin paikalle.
Suraavana aamuna taivas on yhä pilvinen. Vettäkin satelee joten Bren valmistelee kaikkien tavarat lähtövalmiiksi, sillä tarkotus oli lähteä jo nyt, mutta kun Farnaria ei näy, voi tehdä muuta. Tyran keskustelee innokkaasti uuden kaverinsa kanssa, ja vaikuttaa vähän siltä että kohta pieni porukkamme on kasvanut yhdellä soturilla.
Lopulta viiden päivän jälkeen Troy ja uudistunut Farnar saapuvat takaisin kylään. Farnar loistaa ilosta ja saa riehakkaan vastaanoton iltatulilla situvilta sotureilta. Ikävä kyllä Farnar ei voi enään koskea miekkaan, joten hän pakkaa erittäin arvokkaan Gaoao-miekan palautettavaksi Azeithelle. Tämä ei ole muiden mieleen, sillä paria viikkoa aikasemmin kaikki olivat olleet vaarassa hakiessaan sitä takaisin saastaisilta Lunareilta. Erityisesti Bren on närkästynyt mutta raihoittuu sitten kun kuulee että Humaktin olevan kiellon takana.
Alkaa iloinen illan vietto ja lyhyehkön yöunen jälkeen joukkio lähtee taas matkaan. Abraxas kylläkin jää leiriin ja sovitaan että hänet nähdään reilun viikon päästä Paviksen pohjoispuolella. Sieltä olisi tarkoitus mennä kukistamaan Lunareiden valta Sartarissa.
Matkaan lähdetään kolmella hevosella niin että Brenillä ja Farnarille on omansa sekä Humakteille yksi yhteinen. Ensimmäinen levähdys pidetään vasta Tornimäen jo ollessa näkyvissä. Jonain päivänä se vallataan pahalta. Mutta nyt on jatkettava matkaa, kunnes Yelm laskeutuu.
Yelmin laskeuduttua pystytetään leiri ja Tyran sekä Farnar ovat kumman hiljaisia. Bren kertoo Svennille että Humakt on niin määrännyt ja niitä määräyksiä ei jätetä vaikka ei Humaktia enään palvoisikaan, kuten Farnarille on käynyt. Yöllä jokin liikkuu leirin lähellä ja vahtivuorossa oleva Farnar herättää 'vahingossa' Brenin, ja Bren sitten muut. Mitään ei löydy ja Tyran jää nyt vahtiin muiden nukkuessa.
Aamulla jatketaan hiljaisin miehinä kohti Azeithen tilaa. Sinne saavutaan puolen päivän aikaan. Kaikki paitsi Azeithe ovat pellolla ja huomaavat joukkion varsin nopeasti. Eidin ei edelleenkään ymmärrä Humaktin vaatimuksia Farnaria kohtaan, ja tämä onkin omissa oloissaan koko illan.
Azeithe ei ole enään aivan niin iloinen kuin ennen sillä likaiset Lunarit ovat käyneet myös hänen tilallaan jotain kyselemässä. Tämä ei ilahduta kapinallisiakaan joten jotain olisi tehtävä. --Enska
28 / 71 / 11.10.2002 (perjantai) / Tommi, Marko, Enska / savipäivä - tuulipäivä
Farnarin joustessa ulos pellolle häntä kohtaa karmea näky. Azeithe seisoo verilammikon vieressä kirves kädessään ja tuijottaa veristä kasaa. Kasassa näyttäisi olevan kolme soturia, sidottuna ja vain juuri tunnistettavissa ihmisiksi. Heidät on täysin murskattu ja pilkottu. Kauempana pellossa on vielä yksi ruumis.
Kasan vierellä seiroo myös Bren ja Tyran. Yelm laskee juuri ja Humaktin siteet raukeavat jälleen viikoksi Farnarin ja Tyranin yltä. Tyran toteaa vain että nämä pitää haudata mutta Farnar rupeaa kyselemään Breniltä mitä on tapahtunut. Samaan aikaan kaksi hevosta laukkaa ulos Azeithen tilalta, kantaen Kitabua ja lapsia hurjaa vauhtia pois.
Ruumiit haudataan ja Humakt kutsutaan siunaamaan hautapaikka. Azeithe ei puhu vaan häipyy latoon istumaan omissa synkissä ajatuksissaan. Farnar ja Bren menevät pakkaamaan tavarat. Eidin ja lapsikin ovat vielä paikalla.
Azeithe jää istumaan yksin latoonsa ja loppujoukkio lähtee mahdollisimman nopeasti pois. Mukana on jälleen Eidin ja hänen lapsensa. Jäljellä on enään yksi (Brenin) hevonen ja kaikki tavarat sekä lapsi pakataankin sen selkään.
Yelmin jo laskiessa joukkio saapuu Itäasemalle, jossa on Lunarien siltatulli. Yllättäen Eidin tarjoutuu puhumaan kaikki läpi tullista ja niin myös käy. Bren koittaa kuunnella mitä he puhuvat mutta ei ehdi paikalle ennenkuin kaikki on jo sovittu. Tullista mennään läpi ja samantien läheiseen Itäaseman kylään, jostä kaapataan lato nukkumapaikaksi.
Aamulla herätään majatalon ladosta ja käydään kätevästi aamupalalla majatalossa. Matka jatkuu ja puolenpäivän aikaan saavutaan jälleen mahtaville Vanha Paviksen muureille. Melkein jouduttuaan sanaharkkaan Lunar partion kanssa, sankarimme menevät Paviksen kalastajien juttusille. Brenin kalastaja menneisyydestä on jälleen hyötyä ja uusimmat uutiset on pian tiedossa.
Pavikseen on vaikea päästä ja aseiden kanssa se ei ainakaan onnistu. Joten Bren puhuu kalastajat salakuljettamaan aseet kalakärryissä sisälle. Näin siis tehdään ja koko porukka lähtee jo Pavikseen katsomaan paikkoja ja tapaamaan mahdollisia tuttuja.
Svenn, Farnar, Eidin ja penska pääsevät helposti sisään ja jäävät odottamaan parinkorttelin päähän Tyrania ja Breniä. Ikävä kyllä portinvartjoilla on tunniste tietoja Tyranista joka näyttää muutenkin herättävän epäiliyä ja kauhistusta ihmisten joukossa. Vartijat eivät päästä Tyrania läpi ja hänet vangitaan vietäväksi keskusparakeille.
Bren ei tietenkään tätä hyväksy mutta joutuu alivoimaisena odottamaan että Tyrania lähdetään kuljettamaan portilta pois. Myös Farnar, Eidin ja Svenn näkevät kun kolme Lunaria ja sidottu Tyran lähtevät kohti keskustaa. Farnar käskee Eidinin sekä penskan lähtemään kotiin hevosen kanssa ja lähtee Svenin kanssa Tyranin perään.
Bren lähtee seuraamaan toveriaan. Vartijat kuitenkin huomaavat ja samalla tunnistavat Brenin joten Tyran päättää toimia. Hän koittaa hypätä käsiensä yli niin että saisi ranteista sidotut kätensä etupuolelle. Tämä ei kuitenkaan täysin onnistu vaan häntä ranneketjusta taluttava vartija huomaa aikeet ja antaa hälytyksen.
Bren käyttää Orlanthin voimaa ja ajaa ensimmäisen vartijan pakosalle. Toinen vartije osaa varatua temppuun joten sen jälkeen mahtavan Desemborthin näkymätön käsi heittää hänen miekkansa maahan. Bren nappaa miekan mutta saakin niskaansa paljain käsin taistelevan Lunarin.
Vieressä Tyran on saanut revittyä ketjun irti Lunarin ootteesta ja käyttää sitä nyt aseensa miekkaa heiluttavaa vartijaa vastaan. Taistelu on tasaväkinen Lunarien laittaessa ankarasti vastaan. Bren ei saa maahan nyrkkeilevää vastustajaansa ja Tyranin ketju ei myöskään ole miekan veroinen ase.
Juuri kun Farnar ja Svenn pääsevät kulman ohi, lähtee portilta kuuden hengen partio katsomaan hälytyksen aiheuttajaa. He pinkaisevat näiden edellä mukaan taisteluun ja viimein itsepäiset Lunarit saadaan lyötyä. Näin saadaan myös kaksi miekkaa mutta niidenkään kanssa ei pärjätä Lunarien lisävoimille, joten Bren lähtee johdattamaan joukkiota sivukujille.
Lunarit saadaan harhautettua, joten on aika jälleen häipyä maan alle. Aluksi mennään nimen omaan maan alle, nimittäin Törkytupaan joka on pieni ja likainen hazia/sahti luola, kuten käy ilmi. Siellä vietetään hetki ja kunnes Yelmin laskettua lähdetään Sahtisankoon joka on lähellä Lunarien keskusparakkeja mutta myös (toivottavasti) Orlanth mielinen.
Sahtisangossa on ahdasta ja erittäin erilaisia kävijöitä. Jopa yksi Uzko istuu eräässä pöydässä. Tämä ei ilahduta Tyrania. Bren lähtee puhumaan baarimikon kanssa ja saakin hänet lopulta suostuteltua kertomaan jotain. He lähtevät takahuoneeseen juttelemaan.
Farnar koittaa mennä myös mutta häntä ei huolita. Lähdettyään huoneesta takaisin baariin tulee ovelle kaksi Lunar heppua joita selvästi kiinnostaa mitä huoneessa tapahtuu. Farnar koittaa houkutella heidät pois mutta saa vain toisen mukaansa.
Baarimikko kertoo Brenille että Brostia ja Yargonia ei ole näkynyt tai edes ikinä kuullut heistä. Aikansa väännettyään he sopivat että JOS heitä näkyy niin baarimikko kertoo että Bren odottaa heitä muutamana seuraavana aamuna Keskustorin laidalla.
Farnar koittaa olla ystävällinen toiselle Lunareista ja he juovat innokkaasti olutta. Bren "lainaa" toiselta Lunareista rahat ja tarjoaa kierroksen koko baarille. Tämä aiheuttaa ryysiksen jonka jälkeen Lunarit ovat hävinneet.
Tyran on tällä välin lähtenyt selvittamään Uzkon paikalla oloa. Uzkon ihmiskaverit eivät kuitenkaan päästä häntä edes päytään asti ja mitään merkittavää Tyran ei saa selville. Lopulta hän luovuttaa ja palaa juomaan olutta muiden kanssa. Tosin nyt huomataan että Svenn on myös kadonnut mutta Farnar ja Tyran ovat jo niin kännissä että heitä se ei haittaa.
Bren hommaa huoneen yöksi ja lähteekin nukkumaan etsittyään ensin turhaan Sveniä. Hän pyytää baarimikkoa herättämään aamulla ennen Yelmiä jotta kerkiää torille jonne aseet tulevat kalojen mukana. Tyranin Bren auttaa nukkumaan huoneeseen mutta Farnar ehtii sammua baarin lattialle.
Aamulla reilusti ennen Yelmiä Bren on jo torin reunalla. Torille tulevat ensimmäiset kauppiaat mutta kalakauppiasta ei näy. Hän tuleekin vasta viimeisten joukossa. Brenin huomion kuitenkin herättävät muutamat muut torilla oleilijat jotka näyttävät vähintään yhtä epäilyttäviltä kuin hän itse (jos Bren vain joku näkisi...). Bren ei halua itse käydä hakemassa aseita vaan pyytää erästä katupoikaa tekemään sen hyvää palkkiota vastaan.
Pojan juuri saatua asepaketin ryntää kolmelta suunnalta vartijoita jotka olivat aikasemmin torin reunalla. He nappaavat pojan sekä kauppiaan kiinni ja avaavat paketin nähdäkseen mitä siinä on. Bren siirtyy lähemmäksi väkijoukon sekaan mutta ei voi tehdä mitään. Aseet ja kauppias viedään kasarmille.
Päästyään takaisin Sahtisangon vierashuoneeseen hän kertoo tapahtuneesta. Farnarilla on hirveä kankkunen mutta ihme kyllä Tyranille ei. Farnar saa uuden paidan Breniltä (vanha pöllittiin Farnarin sammuttua) ja niin Humaktin merkit eivät näy kaikille. Hetken päästä Svenn koputtaa ovelle ja hänet "päästetään" sisään. Farnar ja Bren kuulustelevat kovaotteisesti Sveniä mutta vaikuttaa siltä että petturi ei ollut hän.
Miettiessään asiaa kuuluu käytävästä useiden raskaiden askelien ääni. Kaikki rupeavat toimimaan. Bren tutkii ikkunan mutta huomaa että tarvitaan köysi jota hän rupeaa tekemään lakanoista. Farnar nostaa makuulavetin ovea vasten jonka takana Lunarit vaativat päästä sisään.
Pian he ovat takapihan kujalla ja pääsevät juuri karkuun. Nyt päätetään mennä piiloon Eidinin luo. Matkalla Bren käy kyselemässä tietoja myös omasta killastaan. Nämä eivät ole erityisen tyytyväisiä Brenin maksuihin kiltaansa kohtaan ja Bren pääseekin johtajan puheille vasta kun on luvannut hevosensa rästien maksuun.
Killastakaan ei saada erityisiä tietoja joten jatketaan Eidinin luo. Siellä joikkiota odottaa yllätys sillä Eidinin vieraana on joku Lunarin näköinen herra. Eidin ei päästä ketää sisään mutta koittaa kuitenkin saada joukkion aseet iltaan mennessä tämän Lunarin kautta. Koska tämäkään paikka ei suo suojaa, päätetään mennä takaisin Törkytupaan jossa Lunarit tuskinkäyvät.
Törkytuvassa vietetaan koko valoisa aika tai oikeastaan nukutaan (paitsi vartio). Tyran ostaa myös itselleen tekoparran ja näyttää erittäin omituiselta huivin ja parran kanssa. Yelmin laskettua lähdetään takaisin Eidinin luo. Lunari on yhä Eidinin luona ja ei tajua lähteä. Joukkio odottelee talon seinustalla varjoissa mutta sitten Lunari rupeaa pakottamaan Eidiniä seksiin. Tämä ei käy, kukaan Lunari ei raiskaa Orlanthin ystäviä.
Kaikki ryntäävät sisään ja Farnar sekä Bren iskevät Lunarin maahan. Eidin on aivan tolaltaan mutta havahtuu kun kaikki ovat taas paikalla. Hän rupeaa hoitamaan lasta, joka on myös järkyttynyt. Bren löytää todellakin aseet huoneesta, ne ovat vielä samassa nipussa kuin torille tuotaessa. Jaettuaan aseet kaikille, tarvisi päättää mitä Lunarille tehdään. Tyran ei aikaile vaan ottaa Lunria riuskasti olkapäistä kiinni (Farnarin pitäessä samaan aikaan Lunaria päästä jotta tämä ei huutaisi) ja kääntää sivulle. Ja kas, Lunarista on tullut hyvä Lunari.
Farnar kiikuttaa ruumiin talon taakse sivukujalle ja tökkää Lunareilta aikasemmin varastetun miekan ruumiseen pystyyn. Palattuaan talolle hän tajuaa että olisi hyvä lavastaa tappo ryöstöksi ja palaa hakemaan arvoesineet ruumiilta. Mutta kaikki onkin jo viety joten hyvä homma.
Yelmin noustua joukkio lähtee porteille ja pääsee ulos Paviksesta ilman suurempia murheita, kiitos Tyranin hyvän naamioitumisen, häntäkään ei tunnisteta.
Alkaa matka kohti Sartaria ja matkalla pitäisi kohdata Myrskytilalta lähteneet Orlanthin uskolliset palvojat. --Enska
29 / 72 / 17.10.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska, Juke / tuulipäivä - ???
Pieni ja sisukas joukkiomme heräilee uuteen Yelmin nousuun Korppilähteellä. Tänään pitäisi loppujoukkion saapua Myrskytilalta. Ikävä kyllä lähteellä majailee myös monta partiollista Lunarin sotilaita.
Myähemmin joukkion etumies saapuu ja porukkamme lähtee pääjoukkoa vastaan. Pääjoukon saapuessa sen huomaavat myös Lunarit ja päättävät tulla katsomaan mitä tapahtuu. Täysi taisteluhan siitä tulee jota Tyran Humaktin oppeineen johtaa. Farnar ja Bren auttavat taistelua kutsumalla pienen Umbrolin paikalle.
Taistelu voitetaan kiitos Tyranin taistelutaktiikoiden ja kentälle jää makaamaan 50 kuollutta Lunaria ja vain parikymmentä omista pääsi Orlanthin pitkän pöydän ääreen. Mutta matka jatkuu nopeasti jotta lisää Lunrareita saadaan tapettua.
Koko joukkio poikeaa tieltä sillä huhu on arvatenkin ajanut peluri Lunarit metsiin joten sieltä heitä on etsittävä. Seuraava yö vietetään kotoisasti leiriyöpymisenä mutta nyt leiriä vaivaa Krankin arvovallan mureneminen kun Tyran johti taistelun voittoon.
Krankin ja hänen neljän neuvonantajansa kanssa käydään tiukka keskustelu joka johtaa siihen että Krank pysyy kyllä johtajana. Kuitenkin pahaa henkeä on liikaa ilmassa joten seuraavana päivänä pieni joukkiomme siirtyy etuvartioksi, n. puolen päivän matkan päähän muusta joukosta.
Tämä sujuukin ihan hyvin ja yöllä yövytään erään joenuoman ylittävän sillan alla. Brenin ja Lankor Mhyn oppineen Borkin vahtivuoron aikana kolme ratsastajaa tulee pääjoukon suunnalta idästä sillalle. Bren luulee olevansa näkymätän Desemborthin voimalla mutta ratsastajat huomaavat hänet ja pysähtyvät ihmettelemään Breniä. He puhuvat Pavista mutta eivät näytä Lunareilta, ovat matkalla läheiseen kylään joka on sillan toisella puolella.
Bren ei herätä muita ja miehet jatkavat muutenkin matkaansa. Seuraavana aamuna jatketaan taas matkaa. Abraxas ihmettelee kaikkialta puuttuvaa kasvistoa mutt toisaalta kun on Tulen vuodenaika niin kaikki on vain kuivaa.
Sillan ylitettyään Tyranille tulee omituinen olo. Hän luulee jonkun hyökkäävän ja vetää miekkansa esiin mutta ketään ei näy. Pian tulee yllisen kolmikon kertoma tienristeys josta pääsee heidän kyläänsä. Risteystä valvoo jonkun hauta ja Bork kertoo että ei ole aikasemmin nähnyt koko hautaa vaikka on kulkenut ohi monta kertaa.
Abraxas huomaa että haudatun henki on yhä hautaan sidottuna ja aikoo ottaa tämän itselleen mutta henki on erittäin vahva. Tyran koittaa vapauttaa hengen Humaktin avulla mutta ei onnistu. Niinpä Bork pyytää Lankhor Mhyytä kertomaan kuka siinä lepää.
Hauta kuuluu jollekkin eoäonniselle Orlanthalaiselle joka on mennyt häiriöimään läheistä kylää. Joten porukkamme jatkaa matkaa jottei pääjoukko saa heitä kiinni. Matkan taittuessa laskeutuu sankka sumu ja pian näkyvyys on vain 20 loikkaa eikä Yelmiäkään näy.
Viimein päätetään pysähtyä tiensivuun leiriä pitämään. Iltaruuan aikana (joka on kylmää kun kukaan ei etsiä puita) Farnarin puhuessa, hän kohtaa kauhean näyn. Humakt tulee hänen luokseen. Päivä on siis vaihtunut Jääpäiväksi.
Mutta valo ei ole hävinnyt vaan tasaisen kelmeä valo pysyy ja näkyvyys on edelleen yhtä huono. On kuitenkin aika nukkua, nyt kuitenkin niin että on kolme vahdissa yhtaikaa. Aika kuluu mutta kukaan ei oikein teidä missä vaiheessa yötä mennään kun mitään ei näy, eikä valaistus muutu.
Aamulla (?) syödään hiljainen aamupala jonka jälkeen jatketaan matkaa eteenpäin. Jossain vaiheessa Abraxas kurkkaa henkiulottuvuuteen mutta siellä ei näy mitään. Sitten hän pyytää Ilmatar apurihenkeään puhaltamaan sumun pois. Ilmatar tekee työtä käskettyä ja kaikki huomvaavat ihmetyksekseen että tienristeys joka edellisiltana ohitettiin ei ole äänyt mihinkään vaan onkin edessä mutta toisella puolella tietä... Aivan kuin oltaisiin käännytty ympäri kesken kävelyn.
No asia on sitten selvä. Eteenpäin ei ilmeisesti päästä joten lähdettäisiinkö sitten kohti kylää. Abraxas haluaa kuitenkin ensin jutella haudan hengen kanssa.
Tämä ei tuota suuria ongelmia sillä henki kyllä juttelee mutta puhuu niin ikiaikaista kieltä että Bren, Tyran ja Abraxas eivät läheskään kaikkea ymmärrä. Nyt voivat Tyran ja Farnarkin puhua jälleen eli kokonainen päivä on mennyt huomaamatta ohi.
Matkaan siis lähdetään ja yllättävän pian tullaan entisen kylän reunalle. Jokin on haudannut koko kylän tai itseasiassa linnan hiekkaan niin että linnasta näkyy vain korkeimmät tornit. No tietenkin linnaan on päästävä sisään joten mennään sitten katon läpi kun ei muutakaan näytä olevan. Kattotiilet siirtyvät helposti mutta välikatto tuottaa ongelmia. Onneksi Tyranilla on kirves.
Kun on päästy isoon saliin ja jätetty Bork ylös vahtiin hevosensa kanssa niin huomataan että alakerrassa on vain patsaita. Etsittyään hetken joukkio löytää hiekan alle jääneen istuimen.
Tätä ruvetaan kaivamaan esiin ja samalla Bren huomaa että patsaat esittävät yöllisiä ratsumiehiä. Lisäksi ne muistuttavat erehdyttävästi yöllisiä petoja joilla on suuret kulmahampaat... Bren kuitenkin pitää tiedon itsellään.
Lopulta hiekan alta paljastuukin luukku jonnekkin vielä syvemmälle. Farnar avaa luukun ja ilmoille pöllähtä kuoleman löyhkä. Farnar kuulee rappukuilusta jotain laahaavaa ääntä. Tässä vaiheessa ylhäältä katolta rupeaa myös kuulumaan ääniä. Joku tiputtaa joukkion kiipeämisköyden alas. Pian tämän jälkeen Brokin hevonen tömähtää Tyran hakkaamaan koloon ilman etujalkoja ja juuri tapettuna... Farnar kaappaa alas tippuneen köyden talteen.
Nyt ei ole kuin yksi tei alespäin. Joten kaikki lausuvat auttavia jumaltensa sanoja ja valmistauvat menemään kohti kuoleman loukkoa. Tyran menee mahtavana Humaktina ensin, hänen perässänsä seuraa Farnar lyhdyn kanssa. Heidän jälkeensä tulee Bren, Abraxas sekä viimoisena Svenn.
Puiset ja jyrkät portaat tuntuvat kestävän pienen ikuisuuden mutta sitten Tyran saapuu alatasanteelle jossa on ovi. Päästessään oviaukolle hänet valtaa sanoinkuvaamaton kauhu nähdessään jonkin kuvottavat outuksen naaman ja ilman Farnarin tukea Tyran rojahtaisi maahan.
Myös Farnar on kauhuissaan mutta sitten Tyran muuttuu raivohulluksi ja haluaa saada lyhdyn jotta pääsisi huoneeseen. Repäistessään sen Farnarin kädestä, hajoittaa hän lyhdyn suoraan oven karmiin ja kaikki olisivat pimeydessä ellei Destor olisi antanut Farnrin keihäälle välkkyvän terän siunausta. Tyran on kuitenkin raivohulluuden partaalla ja ryntääkin suoraan pimeään pahuuden huoneeseen. Ikävä kyllä lattia on metrin pari alempana ja sekä Tyran että Farnar tipahtavat suoraan ales.
Jokin massiivinen olio hyökkää kohti maassa makaavia sotilaita mutta sillion Bren pistää sitä hopeisella miekallaan. Tämä aiheuttaa tarpeeksi tuskaa oliolle ja se poistuu jonnekkin isommasta huoneesta. Tosin Brenin miekkakin jää sen suureen matomaiseen ruhoon kiinni. Kuuluu kalahdus kun jokin metallinen putoaa lattialle ja sen jälkeen vain Tyran huutoa sekä Farnarin puhinaa näiden kavutessa ylös maasta. Bren luikahtaa isoon huoneeseen jonka reunoja pitkin menee kävely tasanne. Hän asettuu vähän matkan päähän oviaukosta.
Farnarin nostaessa välkkyvän keihäänsä ylös myös Abraxas hyökkää saliin. Kukaan ei kuitenkaan tahdo nähdä juuri mitään ja Svenn on jo hävinnyt takaisin yläpuolella olevaan patsassaliin pelon murtamana. Kun kaaottinen olio on hävinnyt niin kukaan ei halua jäädä odottamaan sen paluuta. Tyran lähtee etsimään suojattiaan Sveniä ylös. Abraxas ja Farnar kastavat pari riepua lamppuöljyn jämiin ja heittävät ne palavina valaisemaan omituista salia.
Sali on luonnonluola mutta sen lattia reunoja kiertävää uloketta lukuun ottamatta alempana ja sen yhdestä reunasta lähtee kolme metriä korkea käytävä. Sinne ilmeisesti myös kaao-olio on hävinnyt.
Pian rupeaa taas kuulumaan omituista laahaavaa ääntä ja nopeasti päätellään että olio on taas matkalla saliin. Kaikki poistuvat pikaisesti rappuja pitkin yläkerran patsassaliin ja viimeisten vielä noustessa portaita kuuluu raju törmäyksen ääni kun jokin yrittää seurata perässä. Onneksi porrashuoneen ovi on vian ihmisen mentävä.
Ylhäällä Bren löytää pian ovenkarmit toisesta päästä salia ja ne kaivetaan esiin jotta päästään eteenpäin. Oven takaa löytyy eteishuone jossa ovat pääovet arvatenkin ulos sekä kaksi sivuovea. Koska ulkona ei ole kuin hiekkaa lähdetään tutkimaan vasemmalla olevaa ovea.
Se johtaa pieneen varastoon joka on täynnä kirjoja, pergamentteja sekä siellä on kolme yöllistä ratsastajaa esittävää patsasta. Tyran hajoittaa patsaat heti ja samalla Bren huomaa lattaiassa illuusion riimuja. Farnar löytää seiniltä soihtuja ja pian saadaan tasaista valoa välkkyvän keihään sijaan. Farnar ja Tyran alkavat polttaa kaaos kirjoja kun Bren pyytää Abraxasia käymään henkiulottuvuudessa.
Abraxasin alettua manaamisen ja tanssimisen hän pian pääseekin tulottuvuuden "porteille". Mutta ne ovat erilaiset kuin yleensä. Selkeästi jokin on vinossa. Abraxas läpäisee ulottuvuuden aidan helposti ja huomaa olevansa kuitenkin samassa huoneessa kuin hetkeä aikaisemmin. Kaikki muutkin näkevät Abraxasin ja kaikki näyttäisi olevan kuten ennenkin. Mutta mennessään takaisin eteishalliin Abraxas huomaa että ison salin ikkunoista pursuava hiekka on kadonnut ja ikkunoista näkyy ulos.
Hiekkaa siis ei enään ole ja Abraxas avaa toisen suurista pääovista. Ulkona on valoisaa ja normaalin näköistä. Muut kuitenkin näkevät hieman hullun shamaanin kävelevän oville ja avattuaan hautautuvan hiekkaan. Farnar ryntää pelastamaan Abraxasia jaa kiinni tämän paidan liepeestä josta hänet saadaan vedettyä pois hiekasta. Mutta päästäessään irti Abraxasista tämä kävelee hiekkaan suoraan takaisin ja sen sisään kuin veteen.
Tyran ja Farnar koittavat tehdä samaa mutta törmäävät hiekkakasaan. Hiekka on siis todellista ainakin heille. Ulkona Abraxas näkee hevostallit joissa on kolme hevosta. Lähtiessään hakemaan hevosia hän huomaa myös vartijan joka seisoo toisella puolella pihaa selin.
Päivällä valossa vartijan ohi ei pääsisi joten takaisin sisään. Sisällä kaikki näkevät taas Abraxasin marssivan ulos hiekkakasasta. Pyydettyään Sveniä hiekkakasalla kaivamaan Abraxas kolauttaa hänet tajuttomaksi ja vetää hiekkaan. Tyran on käydä Abraxasin kippuun mutta tajuaa pian mitä hänellä on mielessä. Vedettyään Svenin ulos talosta, rupeaa tämä kohimään kuin olisi tukehtumassa. Joten äkkiä Sven takaisin sisään.
Muut on saatava jollain toisella keinolla irti luomouksesta. --Enska
30 / 73 / 7.11.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska / ??? - ???
Linnasta on päästy pois ja onnistuttiin sitä vielä nappaamaan mukaan erittäin pahan näköiset mustat hevoset. Matka jatkuu kohti Sartari, mutta kun pääjoukkoa ei näy niin Sven (Tyranin oppipoika) lähetetään takaisin päin katsomaan missä he viipyvät. Sartarin rajalle saavuttaessa tulee Pol-Joneja vastaan, jotka lupaavat antaa katon pään päälle pariksi yöksi.
31 / 74 / 13.11.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska, Juke / ??? - Savipäivä
Sankarijoukkomme viettää vielä yön ystävällisten heimolaisten leirissä, jatkaen matkaansa aikasin aamulla kohti Svennilää. Matkalla poiketaan pieneen seudun klaanin kylään. Kylässä on yllättävän vilkas kauppapaikka ja jonkinlaisen temppeli on rakenteilla. Ilmeisesti temppeli tulee uudelle tuulen jumalalle, joka oikeasti on vain Orlanth toisella nimellä.
Bren erehtyy esittelemään omituisia mustia kuulia (lainattu Lunareilta Myrskyvirran reissulla) ja kauppias rupeaa heti tivaamaan että mistä Bren on kuulat saanut. Lopulta vartijat tulevat paikalle ja matkamiehet karauttavat hevosilla karkuun kylästä. Matka siis jatkuu kohti Svennillää. Yelmin liikkuessa kohti taivaanrantaa, tulee mutkan takaa esiin majatalo. Se ilahduttaa kaikkia ja sinne mennään heti syömään ja hakemaan yösijaa. Aterioinnin juuri loppuessa paikalle saapuu myös 12 hengen joukko Lunarien eliittijoukkoja, Hopeakilpiä.
Pian selviää että joukot ovat etsimässä ilmeisesti juuri Myrkytilalta läteneitä Orlantheja ja ovat eksyneet partioreissullaan pääjoukosta. Nyt ne ovat kuitenkin menossa kohti Svennillää jossa pääjoukonkin kuulemma pitäisi olla.
Majatalon isäntä antaa jo joukkiollemme annetun pienen toisessa kerroksessa olevan huoneen Lunarpomon käyttöön. Uljaat kapinallisemme päättävät että Lunareista päästään eroon, ja että se aloitetaan johtajasta. Tätä siirrytään suunnittelemaan käytävän toisella puolella olevaan suureen yhteishuoneeseen jossa jo on muitakin nukkujia istuskelemassa iltaa.
Kesken suunnittelun kaksi Hopeakilpeä tulee huoneseen (ilmeisesti huomattuaan Farnarin joka kävi alhaalla) ja vaativat Orlantheja olemaan aloilaan ja antautumaan. Suunnitelma muuttuu radikaalisti ja kaikki hyökkäävät Lunarien kimppuun. Bren ja Abraxas heittävät keihäät mutta ne eivät aiheuta mitään vahinkoa. Tyran ja Farnar hyökäävät suoraan kimppuun ja huoneen muut asukkaat valtaa pakokauhu, josta seuraa kaaos.
Kaikki siviilit pyrkivät toisesta ovesta ulos, kun Tyran ja Farnar hyökkäävät toisella ovella seisovien Lunarien kimppuun. Farnar niittaa nopeasti vastustajansa ja hyppää ovelle jotta sieltä ei pääsisi uusia Lunareita sisään huoneeseen. Tyranilla on lieviä vaikeuksia omansa kanssa.
Bren ja Abraxas lähtevät vartioimaan toista ovea mutta huomatessaan kaikkien siviilien tunkevan sille menevät he tutkimaan ikkunoita ja varmistamaan mahdollista pakoreittiä. Ulkona odottaa kaksi Lunaria ja joukko katsojia. Abraxas nukuttaa vahtilunarit ja hän sekä Bren lähtevät varmistamaan selustaa ikkunoista talon taakse.
Farnar onnistuu kukistamaan toisenkin Lunarin joka pyrkii ovesta sisään. Tällöin hän pystyy myös auttamaan Tyrania voittamalla tämän vastustajan. Samaan aikaan tungos toisella ovella on laantunut sen verran että sieltä juoksee sisään kaksi Lunar sotilasta sekä näiden johtaja. Toisesta ovesta ei pääse edelleenkään kukaan sisään kun Farnar hyökkää raivokkaasti seuraavan yrittäjän kimppuun.
Tyran on kuitenkin taas jumalansa suosiossa ja antaa musta olemuksensa puhua. Hän niittaa molemmat Lunar sotilaat lähes ilman yritystä mutta johtaja Lunar onkin kovempi vastus.
Bren ja Abraxas ovat tällävälin päässeet ulos ja lähteneet etsimään takaovea jotta pääsisivät Lunarien selustaan. Reitin löydettyään he pääsevät majatalon suureen saliin ja kohtaavat rappusissa Lunar sotilaan. Bren kuitenkin alistaa tämän vaikeroivaksi raukaksi ja juoksee kohti yläkerran teurastamoa. Perässä tuleva Abraxas päättää kuitenki alistaa Lunarin hiljaiseksi raukaksi ja päästää pahuuden ulos Lunarista.
Ylhäällä Farnar voittaa viimeisetkin kaksi huoneeseen yrittäjää ja Tyran on voitollinen suurta pahaa vastaan. Näin kaikki Lunarit on voitettu. Nopeasti joukkio kerää kuolleilta arvokkaat esineet talteen, alhaalta vähän ruokaa ja ottavat ulkoa hevoset, karauttaen kohti Svennilää. --Enska
32 / 75 / 22.11.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska, Juke / Savipäivä - Jumalpäivä
Yö nukutaan ulkona ja seuraavana päivänä saavutaan Svennilään kiertäville kukkuloille. 1 000 hengen kaupunki tuntuu isolta metsien ja pienten klaani kylien jälkeen. Kaupungissa ei kuitenkaan näytä olevan Hopeakilpien pääjoukkoa.
Svennilä päätetään kiertää ja lähteä suoraan kohti Kotkanpesää tai Valkomuuria. Matkalla törmätään Svenniläläiseen kauppiaseen joka on matkalla Kotkanpesään ja tarvitsee saattajia. Bren tekee sopimuksen että joukkiomme toimii kauppiaan ja hänen oppipoikansa henkivartijoina Kotkanpesään asti.
Kauppias neuvoo joukkionsa oikopolulle joka säästää päivän verran matkassa. Ensimmäinen päivä menee hyvin ja matkalaiset yöpyvät pienellä maatilalla. Seuraavana päivänä he kuitenkin törmäävät eräällä sillalla joukkioon joka ei halua päästää heitä ohi. Toisin kuin kauppias oli sanonut, joukkiolla ei ollut lupaa kulkea tämän klaanin mailla, eikä sitä oltu edes ikinä kysytty.
Neuvotteluista huolimatta ohi ei päästä, joten ei auta kuin palata takaisin suurelle tielle. Oikopolusta tulikin kiertotie. Farnar on erityisen vihainen kauppiaalle ja on vähällä piestä koko miehen.
Illalla nukutaan jo kerran käydyllä maatilalla ja matka jatkuu normaalisti. Seuraava yöpymispaikka on levähdyspaikka jolla on paljon muitakin kauppiaita. Bren vaihtaa vanhan nahkapanssarinsa hyvään tikariin. Ilta kuluu rattoisasti, mutta sitten Abraxas kuulee vahingossa että kauppias aikoo tehdä oharit, jättämällä henkivartijansa nukkumaan aamulla.
Joukkio päättää varmistaa palkkionsa ja käy vaihtamssa maustetta hiekkaan ennen nukkumaanmenoa. Tyran ja Bren menevät nukkumaan mutta Abraxas jää juomaan olutta kauppiaiden kanssa. Farnar ottaa ensimmäisen vahtivuoron.
Aamulla Abraxas palaa teltoille vain huomatakseen että niitä ei enään ole. Joku pitkäkyntinen häipyy juuri varjoihin Tyranin säkin kanssa nähdessään Abraxasin hoippuvan paikalle. Tyran ja Bren nukkuvat kuten teltassa nukutaan mutta ilman telttaa. Farnar nukkuun kilpensä ja keihäänsä vieressä "teltan" ulkopuolella. Myös hevoset puuttuvat.
Kun Tyran ja Bren herätetään he lähtevät suoraan etsimään varasta. Tyranin säkkiä ei löydy ja Brenillä selviää että kauppiaat ovat jo lähteneet menemään. Hän lähtee kohti isoa tietä juosten vain miekka kädessään. Tyran käy lainaamassa sivulliselta hevosen ja matkalla ottaa Brenin kyytiin.
Abraxas ja Farnar keräävät tavarat kasaan jä lähtevät etsimään hevosia. Pian Abraxas saa "vainun" hevosista, eli muistaa että oli vienyt ne yöllä juomaan joen rantaan. Seuratessaan hevosten "jälkiä" he löytävät pian kaikki kolme hevosta joen penkalta.
Hevoset mukaan ja sitten mennään selvittelemään mitä Tyranin lainaamalle hevoselle voisi tehdä. Taitavana kauppamiehenä Abarxas ostaa koko hevosen ja antta vähän hyvitystäkin myyjälle. Näin kaikilla on hevoset.
Saavutettuaan kauppiaat Bren ja Tyran huomaavat että eivät kahdestaan millään pärjää kymmenelle henkivartijalle. He vaativat perollista kauppiasta kuultavaksi mutta tämä luikkii piiloon vartjoiden taakse. Niinpä he palaavat takaisin kohti yöpaikkaa.
Matkalla tulevat vastaan Farnar ja Abraxas. Päätetään että nyt lähdetään Kotkanpesään, tai ainakin sitä kohti. Kotkanpesään oli matkalla myös petollinen kauppias ja hänet pitää siis kiertää. Kotkanpesän tienristeykseen saavuttaessa jäädään pohtimaan vaihtoehtoja.
Farnar vastustaa koska epäilee että joukkiomme jää kiinni heti porteilla kuten Paviksessa kävi. Bren haluaae ehdottomasti kaupinkiin kun ei jaksa enäään vanhana miehenä reissata. Tyran haluais kontakteja muihinkin Humateihin ja Abraxas taas ei ota kantaa keskusteluun paljoltikaan. Hän on kuitenkin joskus käynyt Kotkanpesässä.
Pian myös jokin suuri kauppiaskaravaain saapuu risteykseen. Ystvällisen oluentekijän avulla Tyran saadaan piilotettua oluttynnyriin (joka on ensin joutu tyhjäksi..:) ja haarniskantekijä puolestaan lupaa viedä palvelusta vastaan soturiemme aseet kaupunkiin.
Portista päästään läpi pienen kommelluksen jälkeen ja aseet sekä Tyran saadaan tallissa otettua piiloista pois. Isot aseet piilotetaan hevosten pilttuisiin ja pienet otetaan mukaan kaupungille.
Oluentekijä on jo häipynyt omille teilleen ja Orlanthilaisen sepän kanssa mennään sitten oluelle lähimpään tavernaan. Siellä ei ole tungosta ja muutama Lunarikin lähtee pian. Vain äreät mostalit ja heidän kaverninsa jäävät haastamaan silloin tällöin riitaa kapakkaan.
Abraxas nukuttaa porkuan hengen avulla ja Bren ei voi vastustaa vartioimattomia kukkaroita. Isäntä on jo mennyt nukkumaan joten Mostalien kaverit hietetään kadulle jatkamaan uniaan. Mostalitkin heitetään ensin mutta sitten Bren haluaakin ne takaisin sisään. Tässä välissä ne ovat jo menettäneet kaikki vaatteensa (Kotkanpeäsn kadut eivät ole turvallisia) mutta ne otetaan sitten sisään nukkumaan. Ollaan kuin ei mitään tiedettäisikään.
Isännältä saatiin nukkumapaikka (eli oluttupa) sekä purtavaa ja uusimmmat juorut. Niiden mukaan kaupungissa on tovi sitten ollut Humaktin temppeli joka kuitenkin on mahdollisesti hylätty kun hevosen ruumiinen ja risteillä tatuoitua Bro oli käynyt tappamassa temppelin herran.
Tästä saadaan idea että Tyran voisi ottaa temppelin haltuunsa jolloinka saataisiin majapaikka sekä hyvä tukikohta ja toiminnalle tukijoita. Eli urhea joukkiomme on siis asettumassa ainakin vähäksi aikaa Kotkanpesän 11 000 asukkaan kaupunkiin. Ja mahdollisesti siinä sivussa sitten häiritsee Lunarien puuhia...
Orlanth puhaltakoon vapaana! --Enska
