Kehdot osa I (Pavis-pelit 20-26)
23
20 / 63 / 10.7.2002 (keskiviikko) / Enska, Marko / ? päivä
Taistelun jälkeen istuttiin läheisillä kukkuloilla miettimässä jatkosta. Myrskytilalaiset lähtivät takaisin tilalleen ottaen Cassius punaisen mukaan. Tyran ystävineen sopi tulevansa apuun kunhan vain Zarp (tuulihaukka) kertoisi koska. Päätettiin lähteä takaisin Syvälaaksoon katsomaan loppujoukkoja, sillä voitetut lunarit olivat vain saapuvan joukon alkupää. Kukkuloilta katseltaessa nähtiin, että joukkoja oli paljon ja niiden keskellä käveli ilmeisesti johtaja, mustaan kaapuun pukeutunut mies jonka päällä pidettiin päivänvarjoa. Mietittiin, että mitään ei ole tehtävissä ja päätettiin seuraavaksi lähteä katsastamaan jokiasemia, joissa lunareiden piti vahtia jokea kehtojen varalta.
Matkaan lähdettiin suoraan tasangon halki. Heti ensimmäisenä yönä kohdattiin kumma otus, ilmeisesti Broo. Tyran kumminkin lävisti sen ruumiin Humaktin voimilla, mutta sillä/hänellä oli kavereitakin. Ne jätettiin rauhaan Eidinin ja Farnarin pyydöstä, koska välitöntä uhkaa heistä ei ilmeisesti ollut. Muuten matka Häränkarjaukselle (joki) sujui ongelmitta.
Tyran ja Farnar päättivät lähteä jokea ylävirtaan katsomaan olisiko siellä lunareiden vahtipaikkoja, muiden jäädessä odottamaan joenuoman suojiin. Nopeasti kaverukset löysivätkin Vartiomökin numero 13. Vartialunarit olivat niin iloisia, että tarjosivat humakteille ruokaa, juomaa ja yösijan, tietämättä näiden aikeista. Mökin pihalla väännettiin kättä ja heitettiin tikkaa ja lopuksi kävikin niin, että ei humakteista ollut tappamaan vartiota. Seuraavana aamuna saapui vartiomökille vaihtomiehet ja Tyran ja Farnar lähtivät vähin äänin takaisin leirille. Siellä ruvettiin puimaan, että mitä pitäisi tehdä. Saatettaisiinko lunarit Humaktin luokse, vai ei?
21 / 64 / 7.8.2002 (keskiviikko) / Tommi, Marko, Juke / ? päivä
Leirillä tulitiin siihen tulokseen, että lunareiden luokse lähdettäisiin uudestaan. Tällä kertaa sinne lähtisivät Bren, Tyran Ja Abraxas ja tavoitteena olisi saada selville enemmän kuin viimeksi. Sovittiin, että leiriin jäävät Farnar ja Eidin lähtisivät joenuomaa hitaasti perässä.
Vartio mökille saavuttiin keskipäivällä ja huomattiin, että lunareilla oli kokous kesken. He ottivat kuitenkin iloisesti vieraat uudestaan kyläilemään ja kertoivat, että illalla olisi juhlat kun toiset lunarit lähtisivät lomille vartiosta. Tämä kuulosti hyvältä. Päivä meni olutta litkiessä Karl nimisen lunarin kanssa, joka oli hieman muita vanhempi ja rennompi. Illan suussa vieraille tarjoiltiin Sedenyan verta, joka sai kaikki tuntemaan itsensä rauhaa rakastaviksi. Kun juhlat pihalla olivat parhaimmillaan pyysi Jared, yksi johtajista Tyranin sivummalle ja käski tätä seuraamaan häntä läheiseen latoon. Lato olikin ansa. Ilmeisesti orlanthien aikeet oltiin huomattu ja Tyran tyrkättiin ladon lattiassa olevasta reiästä alla olevaan altaaseen, jossa oli jokin hirveä meripeto! Bren ja Abraxas ryntäsivät tilanteen huomattuaan heti apuun ja joutuivat ladossa taisteluun Jaredia ja toista, pelorialaista lunaria vastaan. Tämä käytti vielä taistelussa taikuutta ja viskoi Abraxasia tulipalloilla. Jared ja tulipallolunari voitettiin todella täpärästi ja Tyrankin saatiin ylös altaasta. Lato oli kumminkin syttynyt tuleen. Bren oli kuullut, että päärakennuksessa oli jotain kirjeitä joissa voisi olla tärkeääkin tietoa joten hän lähti hakemaan niitä, sillä aikaa kun muut odottivat hevosten vieressä. Äkkilähtö epäonnistui vaikka loppuja lunareita onnistuttiinkin pakenemaan jonkin matkaa. Taistelu tietenkin tilanteesta tuli, mutta siitä sentään selvittiin kunnialla. Kuunpalvojia otettiin jopa vangiksi ja sovittiin, että Abraxas kävisi hakemassa Eidinin ja Farnarin joelta, kun Tyran ja Bren lähtivät etukäteen Härkäkahlaamolle odottamaan heitä.
Härkäkahlaamo ylitettiin ja jatkettiin matkaa vielä jonkin aikaa päämääränä Myrskytila. Jossain välissä Bren muisti kirjeen palaset, jotka hän oli aikaisemmin käynnyt hakemassa lunareiden vartiomökistä. Niitä tutkittiin ja huomattiin, että lunareilla näytti olevan tietoa kehdon lähtöpaikasta ja he olivat kuulemma jo lähettäneet retkikunnankin tiedustelemaan aluetta. Sovittiin, että mentäisiin ensin Myrskytilalle ja katsottaisiin sieltä mitä voitaisiin tehdä.
22 / 65 / 10.8.2002 (launtai) / Tommi, Marko, Juke / ??? - ???
Myrskytilalle tultiin takaisin lunarivangit mukana. Yksi vangeista (Karl) sai sovittua Tyranin kanssa kaksintaistelusta, jos Karl voittaisi tämän pääsisi hän pois Myrskytilalta. Karl voitti, iskien Tyranin kuoleman partaalle, mutta Tyran ei toteuttanut lupaustaan. Farnar kumminkin kunnon Humaktina päästi Karlin vapaaksi. Tyran parannettiin jonka jälkeen päätettiin lähteä kohti pohjoista jossa kehdot lunarien kartan mukaan sijaitsivat.
Matka johti Zola-Fel jokea pohjoiseen alueelle, jota uzkot asuttavat. Heti jouduttiin tietenkin Uzkojen kanssa taisteluun, joka päättyi näiden Tyranin mielestä eläimellisien otusten putoamiseen Zola-Felliin.
23 / 66 / 15.8.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska / ??? - ???
Matka jatkui kohti pohjoista, kunnes saavuttiin järvelle, jonka nimeä ei kukaan tiennyt. Järven toisella puolella nähtiin lunarinretkikunta, jolla oli ilmeisesti sama päämäärä kuin sankareillamme. Lunareita tarkkailtiin heti ja tultiin siihen tulokseen, että heitä ei kannata ruveta teurastamaan.
Abraxas otti yhteyden Zola-Fellin henkeen, joka pyysi joukkiota suojelemaan kehtoa, mutta kertoi myös että seuraava kehto tulisi vasta vuoden päästä. Joukkiomme päätti, että tällä hetkellä paras mahdollinen kehdon suojelemistapa olisi lunareiden aikeiden estäminen.
24 / 67 / 20.8.2002 (tiistai) / Tommi, Marko, Enska / ??? - ???
Uskollinen Orlanth joukko herää uuteen aamuun Myrskyvirran rannalta. Tällä kohtaa Myrskyvirta tekee niin suuren poukaman että se muistuttaa jo järveä. Ja 'järven' toisella rannalla on Lunarien n. 20 hengen tutkimusryhmä joka on matkalla kohti yläjuoksua. Brenin tehtyä hyvän verkon, hän lähtee kalastamaan sillä aamupalaa ja Humaktit, Tyran ja Farnar, lähtevät tiedustelemaan mitä vihollisten leirissä tapahtuu. Todettuaan että Lunarit lähtevät hyvin verkkaisesti liikkeelle he palaavat leiriin. Humaktit menevät joen rantaan tekemään rituaalejaan ja palaavat takaisin veitsen terävien yötkäin mustempien meikkojensa kanssa. Myös Bren menee omille teilleen hetkeksi, mutta palaa takaisin nähtävästi tyhjin käsin. Nyt syödään maittava kala-aamiainen ja lähdetään seuraamaan Lunareita hyvän matkan päästä.
Lunarit kulkevat Myrskyvirran länsipuolta, ja ystävämmekin vaihtavat puolta heti sopivan kahluupaikan tullen. Illan jo koittaessa he huomaavat että Lunarit ovat jälleen tehneen leirin joen rannalle, joten niin tekee pieni joukkiommekin.
Ennen pimeätä päätetään kuitenkin mennä tutkimaan Lunarien leiripaikkaa ja ehkä myös käymään itse leirissä. Seutu oli muuttunut jo aikasemmin kumpuilevaksi joka puolestaan tarjosi hyvät mahdollisuudet tarkastella leiriä kauempaa. Yelmin laskiessa ovat Tyran, Bren ja Farnar päässeet läheiselle kukkulalle (leirin eteläpuolella) josta he innokkaasti tutkivat leiriä. Leiri näyttää muodostuvan kolmesta suuresta 'roomalais'teltasta ja sen keskellä on tulisija. Sitä ympyröi parin metrin välein maahan tökätyistä kepeistä muodostuva rinki. Ja siellä tosiaan näyttäisi olevan n. 20-25 miestä, joista yksi on selkeä kuunpalvoja pappi.
Leiriä tutkailu keskeytyy kun sieltä lähtee vahtipari toiselle, läntiselle kukkulalle. Kun he ovat päässeet kukkulalle, huomataan että hehän näkevät toverimme jos nämä liikkuvat paljon. Bren kuitenkin pienenä ja sulavana miehenä ryömii pois, mutta Humaktit eivät liiku. Ja nyt myös pohjoiselle ja eteläiselle kukkulalle marssii vahtiparit. Joten Humaktit ovat pahasti jumissa eteläisellä kukkulalla. Onneksi Yelm laskeutuu mutta jostain syystä Tyran ei suostu lähtemään ja niin myös Farnarkin jää paikoilleen.
Lopulta käy niin että juuri vahtien lähtiessä leiriinsä he huomaavat Humaktit. Tai oikeastaan he huomaavat Farnarin yötäkin mustemman miekan. Tämä kuitenkin aiheuttaan pientä mekkalaa joka havahduttaa toisetkin vahdit. Myös leiristä kutsutaan maassa makaavia hyviä Lunareita (sillä kuollut lunari on hyvä lunari) mutta Tyran koittaa matkia vahteja ja puhuu leiriin Beloriaa takaisin. Vahdit säikkyivät muka käärmeitä.
Nyt olisi aika tappaa myös muiden kukkuloiden vahdit pois ja niin kolmikkomme lähtee kohti läntistä kukkulaa. Nämä eivät kuitenkaan ole yllätettävissä vaan he pakenevat leiriin. Näin tekevät myös pohjoisen kukkulan vahdit. Tämän jälkeen leirin ympärillä olevat tikut sytytään tuleen ja muodostavat punahohtoisen liekkiympyrän leirin ympärille. Selvästikkin kirottua Lunar taikuutta.
Toverimme vetäytyvät muutaman kukkulan taakse yöpymään. Yöllä kuitenkin joku herättää vahdin huomion. Tyran herättää Brenin sekä Farnarin ja he lähtevät tutkimaan mikä aiheutti äänen. Tyran ja Bren menevät läheiselle kukkulalle ja Farnar jää Abraxasin ja Eidinin kanssa nukkumapaikalle. Kohta myös Farnar lähtee Tyranin ja Brenin perään mutta tuntee kesken hipsimisen kovan iskun takaraivossaan.
Tyran ja Bren eivät aluksi havaitse mitään kunnes Bren kuulee kahinaa ja lähtee hyökkäämään kohti. Hän lähes kompastuu myttyyn maassa ja huomaa että se on rimpuileva Farnar jolla on säkki päässä. Irrotettuaan Farnarin, lähtee Bren kohti nukkumapaikkaa, vain huomatakseen että Abraxas ja Eidin ovat kadonneet, kuten ovat myös kaikki heidän tavaransa. Bren lähtee heti kohti Lunarien leiriä ja matkalla mukaansa myös Tyranin ja siteistään eroon päässeen Farnarin jolla ei tosin ole edes aseistusta jäljellä.
Leirin nähdessään he näkevät kuinka sinne kannetaan kahta myttyä ja pinoa tavaroita. Aina valppaat Orlanthilaisemme on yllätetty täysin... --Enska
25 / 68 / 29.8.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska / tulipäivä - vesipäivä
Hjelmin taas noustua palataan tutkimaan mitä nukkumapaikalle jäi. Sieltä ei löydy kuin käärö. Siinä sanotaa että vangit tapetaan jos loput eivät antaudu. Farnar ottaa käärön mukaan ja lähdetään tutkimaan mitä Lunarit leirissä tekevät. He näyttävät tekevän viittä miestä suurempaa ristiä. Ja niihin myös kaksi poloista, Eidin ja Abraxas, ripustetaan. Tämä pistää vihaksi mutta koska päivällä ei voida hyökätä niin lähdetään hivenen pidemmälle yöpymään ja päätetään hyökätä kahden yön päästä. Tämä siksi että silloin on Orlanthin tuulipäivä ja se jos mikä takaa voiton kurjista Lunareista.
Seuraavana aamuna on jälleen ei niin makoisan kala-aamiaisen aika. Jälleen Bren onnistui kalastamaan hyvin mutta nyt ei ole Eidiniä valmistamassa kaloja, joten nuotio vain pystyyn ja kalat käristymään. Nyt voidaankin miettiä miten leiriin parhaiten pääsisi käsiksi.
Kunnes kolme nuolta viuhahtaa soturiemme viereen. Viereisellä kukkulalla on viisi lunaria. Kaikki liikkuvat salamannopeasti. Bren pyrähtää läheisen kiven taakse, Tyran erään puun viereen ja Farnar lähtee puikkelehtimaan kohti hyökkääjiä. Nyt myös Tyran lähtee kohti Lunarpelkureita. Farnar ei pääse kuin puoleen väliin kunnes tuupertuu maahan. Mutta tällä välin Tyran on päässyt tarpeeksi lähelle Lunareita ja käy miekkataisteluun. Pian myös Bren yhtyy mukaan. Bren ja Tyran hakkaavat maahan kolme ensimmäistä mutta kaksi viimeistä pääsevät yllättämään Brenin ja myös hän tuupertuu. Nyt kuitenkin Farnar on päässyt jälleen jaloilleen mutta ikävä kyllä niin on kaksi Lunariakin. Suuri Tyrankin kaatuu maahan ja Farnar on yksin pahoja Lunareita vastaan. Sankarillisesti tapeltuaan Lunarit lopulta kuitenkin voitetaan ja Bren sekä Tyran pelastuvat varmalta kuolemalta.
Orlanthin uskolliset soturit ovat ymmällään. Miten Lunarit mahtoivat löytää heidät? Nyt ei kuitenkaan uskalleta jäädä paikoilleen vaan lähdetään kohti Lunarien leiriä. Tapetuilta Lunareilta saadaan kuitenkin mukavasti aseita, joilla voidaan tappaa lisää Lunareita...
Yön tultua ovat kaikki kolme toveriamme Lunar leirin lähellä. Leiri näyttää nukkuvan mutta kaksi ystävää roikkuvat yhä risteillä. He näyttävät uupuneilta ja huonovointisilta. Aivan kuin he olisivat huumattuja. Sovitaan että Bren koittaa päästä näkymättömänä leiriin irroittamaan kaverit ja Tyran sekä Farnar ovat heti pimeän rajalla odottamassa jos tarvitsee apua.
Bren lähestyy leiriä ja tulee keppiringin äärelle. Kukaan ei ole vielä huomannut häntä. Hän astuu ringin yli ja samassa kokee kuinka kolme punaista henkeä syöksyy häntä kohti. Käyttäen suurta Orlanthin voimaansa hän voittaa vartiohenget ja hiipii kohti ristejä. Hän ottaa Abraxasin sekä Eidinin irti ja rahaa velton ja lähes tajuttoman miehen ringin reunalle. Farnar tulee ja kaappaa Abraxasin mukaansa ja häviää yöhön. Samalla Tyran saapuu samaan paikkaan odottamaan että Bren ottaa myös Eidinin irti. Tällöin kuitenkin joku tulee ulos teltasta ja Bren jähmettyy ja tekee itsensä näkymättömäksi. Kutenkin mies jää tuijottamaan suoraan kohti Breniä mutta hän katsookin Brenin läpi ristejä. Ne ovat tyhjät ja toinen Orlantheista makaa maassa. Hän tekee hälytyksen.
Nyt Bren hyppää liikkeelle ja koittaa kaapata Eidiniä mukaansa maasta. Tämä ei kuitenkaan onnistu sillä Bren on jo nähnyt niin paljon maailmaa että ei ole enään nuoruuden voimissaan. Huomattuaan että ei jaksa hän lähtee kohti leirin reunaa. Tällöin Tyran juoksee paikalle ja saa heti kimppuunsa vahtihenget. Humaktin avulla nämä kuitenkin vetäytyvät. Silloin paikalle kerkiää myös Lunar pappi. Tämä manaa esiin jotain suurta ja punaista jolla näyttäisi olevan lonkeroita. Tyran kaappaa Eidinin mukaansa ja juoksee Farnarin ja Brenin perään. Hän pääsee juuri ja juuri henkien ulottuvilta.
Kaikkien Lunarien päästessä ulos teltoistaan on pieni ja sinnikäs joukkiomme taas kadonnut yön pimentoon. --Enska
26 / 69 / 26.9.2002 (torstai) / Tommi, Marko, Enska / vesipäivä - tulipäivä
Yön turvin ystävämme siirtyvät länttä kohti. Pian on kuitenkin pysähdyttävä kun Abraxas ja Eidin tarvitsevat selvästi hoitoa ja lepoa. Samalla pysähdytään suunnittelemaan. Tosin kaikki ovat aivan uuvuksissa, joten laitetaan vahtivuorot ja mennään nukkumaan.
Aamun tullessa siirrytään jälleen Lunar leirin etelä puolelle Myrskyvirran rantaan. Sieltä saadaan kalaa ja vettä. Samalla kaikki paitsi Tyran pulahtavat uimaan joka tosin loppuu lyhyeen kun Tyran vaikuttaa niin hermostuneelta. Nyt ei kuitenkaan ketään näy joten voidaan valmistaa lounas. Se tehdään ilman tulta, Abraxasin Ilmatar hengen avulla.
Syödessä todetaan että Farnar ei suostu lähtemään mihinkään ennenkuin hänelle uskottu Gaoao-miekka on saatu Lunareilta takaisin. Ja toisaalta myös Lunarit pitäisi tappaa Tyranin mukaan. Bren olisi jo valmis lähtemään takaisin Myrskytilalle kuten myös Eidin ja Abraxas, joka on vieläkin erittäin heikkona. Mutta sekä Eidiniä ja Abraxasia oli kidutettu Lunar leirissä ja koska Lunarit nyt vain ovat pahoja niin päätetään hakea sekä miekka ja samalla listiä Lunareita. Lisäksi Eidin osaa kertoa että läheskään kaikki jäljellä olevat leirin sotilaat eivät ole ammattisotilaita, joten puolustus ei varmaan ole yhtä paha kuin ennen. Pahana esteenä on kuitenkin Lunar pappi joka on erittäin voimakas. Tätä ei kuitenkaan pidetä ylitsepääsemtömänä esteenä sillä jos pappi saadaan harhautettua leiristä pois ei hänestä ole haittaa...
Suunnitelman mukaan tehtäisiin niin että Bren, Eidin ja Abraxas menevät joen itäistä rantaa Lunarien leirin kohdalle. Sitten Bren ui joen yli ja Abraxas antaa samalla happea Brenille jotta tämä voi uida kokonaan veden alla. Rannalle päästyään hän hiipii leiriin (koska pääsee vartija henkien ohi) ja näkymättömänä etsii etsii teltoista Gaoao-miekan ja mahdollisesti muutakin arvokasta. Samaan aikaan ja vähän ennen Humaktit hyökkäävät läntiselle kukkulalle kun siellä jälleen vartio. Täten saadaan vedettyä huomio sinne ja mahdollisesti myös leiristä lähtisi pois Lunareita ja pappi. Näin Bren saa liikkumatilaa.
Kuitenkin kävi niin että myös Lunarit olivat valmistautuneet. Humaktien hiipiessä kohti kukkulaa heidät yllätettiin takaapäin kolmen Lunarin voimin. Samalla myös kukkulan laella olleet kaksi Lunaria yhtyivät mukaan taistoon. Taistelu oli epäsuhtainen jo alusta ja näytti siltä nyt nämä uljaat Humaktit pääsisivät Jumalansa luokse. Farnar tuupertui maahan kahden Lunarin alle ja ilman Tyranin sankarillista pelastusta hän olisi kuollut sillä hetkellä. Sillä Tyran hyppäsi oman Lunarinsa luota ja niitti yhdellä ainoalla miekan iskulla kaksi Lunaria. Tätä ennen hän oli jo tappanut yhden. Nyt olikin jäljellä enään kaksi, jotka Tyran myös tappoi. Näin suuri Humakt oli jälleen auttanut Tyrania.
Brenin juuri päästyä joen yli hän kuuli taistelun äänet läntiseltä kukkulalta. Samalla myös muiden leirissä olijoiden huomio keskittyi sinne ja Bren pääsi helposti ensimmäisen teltan taakse. Kuitenkaan kukaan leirissä ei ollut nukkumassa joten Breninkään tehtävä ei näyttänyt helpolta. Juuri pääpappi ja hänen kolme oppipoikaansa olivat keskellä leiriä keskustelemassa. Bren näki tilaisuutensa. Hän pyysi Orlanth Desemborthilta apua ja lähti näkymättömänä kohti pappia. Desemborth ei kuitenkaan huomannut uskollisen palvelijansa pyyntöä ja parin metrin päässä yksi papin apureista jäi tuijottamaan suoraan Breniä.
Bren pysähtyi liikkumattomaksi (olettaen myös näkymättömäksi) mutta Papin kääntäessä päätään Bren tajusi että pappi näki hänet. Salamannopeasti Bren veti hopeamiekkansa esiin ja hyökkäsi kohti pappia. Papin katse kääntyi suuresta halveksunnasta epäuskoksi kun hän tajusi että Brenin miekka lävisti hänen suojaloitsunsa kuin vettä vain.
Papin tuupertuessa maahan valtasi muut Lunarit heille luonteenomainen pelkurimaisuus ja leirin valtasi kaaos. Joku onnistui potkimaan telttakankaat tuleen jolloinka Brenille tuli kiiren etsiä miekka. Gaoao-miekka löytyikin toisesta teltasta mutta teltan palaessa sen lisäksi Bren ei ehtinyt kuin pikaisesti kaappaamaan jotain epämääräistä mukaan sieltä täältä.
Nyt myös Farnar oli taas jaloillaan ja molemmat Humaktit juoksivat kohti palavaa leiriä. Sinne päästessään Farnar huomasi että ei pääse leiriin vahtihenkien takia ja lähti niin ollen kohti jokea jotta saisi kiinni Brenin ja muut. Myös Tyran totesi että leiriin ei pääse joten molemmat menivät joen yli muiden luo.
Nyt Farnar sai jälleen voittamattoman Gaoao-miekkansa takaisin. Bren oli saanut lisäksi kaapattua mukaan kaikkea sekalaista jota päätettiin tutkia valossa. Kaikki olivat uuvuksissa joten päätettiin mennä nukkumaan niin että vahtivuorolainen näkisi Lunarleirin.
Tyranin ollessa vahdissa hän näki jotain kummallista. Ryhmä ihmishahmoja palasi tuhoutuneeseen leiriin ja otti mukaansa papin ruumiin. Tyran ei herättänyt ketään ja antoi ryhmän tutkia koko leirin läpi kaikessa hiljaisuudessa. Ryhmäläiset eivät myöskään pitäneet juuri ääntä, eivät edes puhuneet. Heidän mentyään ja Hjelmin jo sarastaessa hän herätti Farnarin joka otti viimeisen vahtivuoron.
Valon jälleen koittaessa menivät Farnar ja Tyran tutkimaan leirin jäänteet kuitenkaan mitään merkittävää löytämättä. Farnar lähinnä keräsi pari keihäänkärkeä talteen. Papin ruumis oli kadonnut ja Tyran kertoi mitä yöllä oli tapahtunut. Se miksi Tyran ei herättänyt muita ihmetytti ainakin Farnaria.
Brenin kaappaamaat tavarat koostuivat kahdesta kirjasta, muutamasta pergamentista, yrttipusseista, seka pienestä sekalaisesta tavarasta. Tyran kertoi että yksi kirjoista on Lunar loitsijan peruskirjallisuutta, toinen kertoi Lunarien valloituksista Sartarissa ja pergamentit olivat Lunarien tapoja, lauluja ja riittejä. Yrtit Bren antoi Eidinille ja Abraxasille. Nämä kun tuntevat niitä enemmän.
Neuvonpidon jälkeen päätettiin että nyt lähdetään noin kahden viikona matkan päässä olevaa Myrksytilaa. Siellä voidaan kertoa muille kapinallisille mitä on tapahtunut ja miettiä sitä mitä seuraavaksi Lunareita vastaan tehdään.
Orlanthin tuulet puhaltakoot vapaina! --Enska
