Käärmepiipun syvänne (Karhukoiran pelit 18-20)

23

18 / xx.3.2001 (maanantai) / Enska, Tommi T, Juke, Jouni / ? päivä

Ystävämme heräävät majatalosta ja kömpivät ulos aurinkoon ylistämään Orlanthia... heti heidän peräänsä rönyää iso orlanthilainen (kas kutsuun on vastattu) joka nappaa Gastia hihasta ja vaatii häntä pitämään oman puolensa "sopimuksesta". Kaikki ovat kummissaan kun Mustaksi Marviksi esittäytyvä mies kysyy että milloin oikein lähdetään kohti käärmepiipun syvännettä. Noh Gast on kännipäissään (kun ei oikein viinaa kestä) sopinut kaikkien puolesta että me lähdemme Marvin mukaan palkkasotureina. Sopimus tosin neuvotellaan uudestaan ja sitten ollaankin valmiita matkaan. Lähdetään "ratsastamaan" kohti Alda-Churia ja matkalla nukutaan useissa eri majataloissa ja kylissä. Gast esimerkiksi tappelee onistuneesti parin riitapukarin kanssa ja Roi auttaa matkan tekoa Issariaksen voimillaan. Lopulta saavutaan Alda-churin porteille

--Enska

19 / 2.4.2001 (maanantai) / Enska, Tommi T, Juke, Jouni / ? päivä

Lisäys: Saavuttuaan Alda-churiin alkaa valmistautuminen kohti syvännettä. Hevoset päätetään jättää Pikku Mustan (Marvin poika) kanssa tänne ja varastot täydennetään torilta. Abraxas tapaa ensimmäisen kerran toisen shamaanin ja pytää että voisi vielä viettää aikaa hänen luonaan toisenkin päivän (tai oikeastaan yön). Sithar menee hakemaan lisävahvistuksia kaupungin Humakt-tempelistä mutta yllättäen kukaan heistä ei haluakkaan lähteä mukaan. Sen sijaan he antavat oppaan joka johdattaisi heidät kaupungin ulkopuolella oleilevien myrskyhärkäläisten luo. Mutta kuultuaan aarteesta nuori humaktin oppilas, nimeltään Jaakkob, päättää lyöttäytyä seurueeseen mukaan ja kaverustuu Gastin kanssa. Roi hakee turvaa jälleen Issariaksen avulla matkalle ja onnistuukin siinä. Sitten lähdetään 'lopultakin' kävelemään kohti syvännettä. Ensimmäinen päivä menee hyvin, kierretään yksi mökki joka on epäilyttävä. Koko joukkio tulee juuri yön laskeuduttua Syvänteen huimaavalle reunalle ja ihailee sitä hetken niiiin kauniin Punaisen kuun loisteessa. Päätetään nukkua yö ja etsiä aamulla lasketumispaikka syvänteeseen. Asetetaan vahdit ja nukutaan huonosti yö, tosin Abraxas ei nuku ollenkaan jostain syystä. Aamun jo sarastaessa, viimeisen vahtivuoron aikana, rupeaa tapahtumaan. Roi herää Issariaksen avulla ja aavistaa väijytystä. Kaikki ovat pian ylhäällä ja valmiina kohtaamaan kolmen Bron joukon joka koittaa epätoivoisesti hiipiä kavioilla kohti leiriä. Sithar johtaa Abraxasin, Jaakobin ja Mustan Marvin taisteluun joka sujuukin nopeasti ja voittoisasti. Tällä välin Roi aavistaa jälleen (ja jälleen Issariaksen avulla) jonkun väijyvän ja huomaa leiriä lähestyvän kaksimetrisen Bron jolla on mukanaan kymmenen lammasta. Kaverukset päättävät hyökätä (Sitharin johdolla) ja alkaa massiivinen Mélee joka toivottomampi kuin oletettiin. Lampaat saadaan lahdattua mutta sitten suuri Bro näyttää voimansa ja yksi toisensa jälkeen kaverukset tuupertuavt kunnes on jäljellä enään Gast ja Sithar. Sithar ei onnistu tappamaan Brota vaan ilmeisesti Gast pelastaa joukkion Jumalansa avulla. Bro jokatapauksessa kuolee aivan viime tipassa ja kaikki pysyvät juuri ja juuri hengissä.

--Enska

20 / 31.7.2001 (maanantai) / Enska, Tommi T, Jouni / ? päivä

Ystävämme pysyivät kaikki hengissä ja jokaisen suuret haavat sidottiin umpeen. Ikävä kyllä lähes kaikki saivat vammoja taistelusta, erityisesti Sithar, jonka vasen käsi on lähes taistelukyvytön. Hetken itseään korjailtuaan Roi huomasi että Musta Marv on hävinnyt. Hänen reppunsa ja vilttinsä on tallella, mutta aseet puuttuvat. Onneksi repussa on Marvin kartta joten kaikki ei ole vielä menetetty. Marvia etsitään hetken aikaa ja hänen jälkensä jothtavat suoraan Käärempiipun syvänteen reunalle, josta eteenpäin niitä ei enään voida seurata. Abraxas pitäytyy taivutteluista huolimatta päätöksessään palata Alda-Churiin, hyvästelee ystävänsä ja lähtee yksin menemään. Nyt jäljelle ovat jääneet Roi, Sithar ja Gast sekä hänen seuraajansa Jaakob. Jatketaan matkaa poispäin tiestä joka vie suoraan syvänteeseen ja lähdetään tutkimaan pohjoisempana olevia polkuja, jos ne vaikka olisivat hivenen vähemmän käytettyjä. Roin jumalan näyttämän polun avulla löydetään ensimmäinen laskeutumispaikka, mutta sen alkupäässä asuu luolissansa jotain mitä sankarimme eivät halua nyt kohdata. Muutenkin tarkoitus on välttää kaikkea mikä johtaisi taisteluun. Seuraavan laskeutumispaikan vieressä ei asu ketään mutta se on sortunut n. 4 metrin matkalta. Päätetään tehdä kelopuista sillantynkä, mutta se jää vajaaksi kun Sithar huomaa läheisellä kalliolla viisi Brota ja niiden kolme kuorma härkää. Tämä pistää vauhtia sankareihimme ja he lähtevät ylittämään ensimmäistä sortumaa. Tästä selvitään yli mutta osa siltapuista katkeaa. Loput puut jätetään ansaksi perässä tuleville Bro:lle. Polku tekee mutkan ja palaa 10 alempana sortumakohdan luo. Siis jälleen on tie poikki. Nyt jäädään tosin odottamaan kun Bro:t tulevat yläpuolella olevan valesillan luo. Ne tosin huomaavat sen ja potkivat tukit alas mäkeä. Roi saa napattua yhden tukeista mutta se ei riitä turvalliseen ylittämiseen. Sankarimme kuitenkin odottavat Bro:n liikettä, joita ne eivät selvästikkään ole huomanneet. Lopulta yksi Bro:sta päättää lähteä laskeutumaan alas rinnettä kiipeämällä, mutta Roi ampuu tätä kylkeen ja Bro mätkähtää alas syväneteeseen. Muut Bro:t eivät tunnu hyökkäävän yllättäviä vihollisia kohti, joten Gast päättää hypätä sortuman yli. Gast onnistuu ja seuraavana hyppää Jaakob. Sithar ei kykene hyppäämään haavoittuneenta, joten vilteistä sidotaan köysi, jonka avulla Sithar saadaan yli. Roi ei köysiä tarvitse vaan hyppää kissamaisesti yli. Alkaa jo selkeästi olemaan yö joten kaverukset laskeutuvat alas ja etsivät yöpaikan läheisen lammen vierestä.

Yöllä kun Roi on vahtivuorossa, alkaa hänen suustaan valua verta. Herätettyään muut, päätetään vaihtaa nukkumispaikkaa, ja loppuyö sujuukin sitten ongelmitta.

Seuraavana aamuna lähdetään etenemään, ja ihmetellään syvänteen täydellistä hiljaisuutta. Ei mitään ääniä, vain sumua ja puita. Matkattuaan monta tuntia kuullaan yllättäen edestä Sartaria. Edessä kulkee jokin porukka joka on tullut jonkinlaiselle pyhiinvaellusmatkalle syvänteeseen! Päätetään seurata porukkaa äänenkantaman ulkopuolella. Aikaa kuluu kunnes yht'äkkiä tien vasemmalta puolelta kuuluu ryminää. Piilouduttuaan, ryhmä näkee metsästä juoksevan vanhan Humaktin. Humakt otetaan mukaan ryhmään vaikkei takaa-ajajia ikinä tullutkaan metsästä. Farnar nimeltään, Humakt kertoo että on ollut vuosia jo syvänteessä. Hän kieltää meitä ehdottomasti menemästä temppeliin jossa pitäisi olla aarteita joita etsitään. Lopulta tulee yö ja jäädään nukkumaan suuren kuusen varjoon. Farnar ottaa ensimmäisen vahtivuoron ja häviää sitten sen aikana jolloin muut nukkuvat rauhassa aamuun asti.

Aamulla huomataan että ollaan lähellä jokea ja päätetään tehdä lautta sen ylittämiseen. Lautan teko ei onnistu, joten lähdetään kohti lähintä, ja ainoaa, kahlauspaikkaa. Matkalla nähdään n.100 Uzkon menevän ohitse suurilla soutuveneillä. Yht'äkkiä sumusta tulee esiin riippusilta jota pitkin pääsee yli. Sithar etsii pahoja henkiä sillasta mutta löytääkin sellaisen Gastista. Pelottomat sankarimme ylittävät sillan ovatkin taas tiellä. Tietä reunustaa epäilyttäviä riimuja. Tienhaasta lähdetään oikelle ja pian eteen avautuvat portaat jotka kulkevat alas jonnekkin. Alhaalla on suuri uhrauskivi jota reunustavat 4 suurta dracolisko patsasta. Kaikki tuntuvat näkevän näkyjä. Roi näkee verta valuvan portaita alas ja päätetään poistua paikalta. Mutta portaita ei pääse pois, ne vain jaktuvat loputtomiin. Dracolisko patsaat heräävät henkiin ja verentulo portailla kasvaa niin että niitä ei tahdo enään päästä edes ylöspäin. Sithar päättää tässä vaiheessa manata hengen pois Gast:sta ja onnistuukin siinä. Heti tämän jälkeen verta tulee niin paljon että Gast valuu virran mukana rappusia ales kohti dracoja ja Sithar perässä. Roi ampuu liskoja jousella mutta se näytä tekevän mitään vahinkoa. Kuitenkin veren tulo loppuu yllättäen ja liskot paalavat patsaiksi. Sankarimme pääsevät pois rappusilta takaisin sumuiseen metsään.

--Enska