Mongoose Publishing on roolipelikustantamo, joka on haalinut itselleen paljon legendaarisia roolipelejä (Traveller, Paranoia) sekä muita nimilisessejä (Babylon 5, Conan). Sillä oli myös RuneQuestin lisenssi Issariesikselta joitain vuosia (juuri pari kuukautta sitten Issaries harmittavasti pisti sopimuksen poikki). Vuodesta 2007 alkaen Mongoose julkaisi ison läjän RuneQuest ja Glorantha kamaa, mutta oma mielenkiinto ei riittänyt niiden läpikahlaamiseen. Pelitalo oli ehtinytkin jo julkaista toisen version omasta RuneQuestistaan, siitä nimi Mongoose RuneQuest II. RuneQuestin fiilistelyn yhteydessä huomasin, että vanhat sääntökirjat olivat kirjaimellisesti paperisilppua, joten päätin käydä hakemassa uusimman version pelistä.

Alkupettymys oli suuri, koska kirjan kovat "nahkakannet" eivät oikein sytyttäneet. Sisältö kuitenkin vakuutti heti hahmon teosta alkaen. Sääntökirja ei sisällä mitään turhaa lätinää roolipelaamisesta, vaan keskittyy RuneQuestin sääntöjen kuvaamiseen. Esitystyyli on selkeä. Säännöt on perusperiaatteiltaan samat kuin suomenkielisessä versiossa. Eli on ominaisuudet ja sitten on läjä kykyjä. Kyvyt ovat hieman erilailla nimetyt ja niitä on vähemmän. Taikuus on myös hieman erilaista, on yleistaikuutta yhdellä kyvyllä sekä erikoistaikuuksia. Samat loitsut löytyvät kuin aikaisemminkin. Suurin muutos on taistelusysteemi.

Mongoose RuneQuesti II:sen taistelusysteemi on siisti. Taistelukyvyt on jaettu tyyleittäin (esim. miekka-ja kilpitaistalu). Sama kyky käsittää hyökkäyksen sekä puolustuksen. Jokaisella aseella on pari erikoisominaisuutta, jotka ammentavat vanhan RuneQuestin kriittisistä osumista (esim. lävistys), mutta niitä on paljon enemmän. Taistelut on edelleen jaettu kierroksiin, mutta tällä kertaa jokaisella hahmolla on läjä taistelutoimintoja, joita käytetään vuoronperään pitkin taistuluvuoron etenemistä. Myös aseen koolla ja pituudella on väliä. Kokonaisuus on yllävän hauska ja tuo tuoreen tuulahdukseen yli 30 vuotta vanhaan peliin.

Mongoosen RuneQuest II on hyvä peli. Hieman harmittaa, että hankin sen näin myöhään juuri pelin lakkauttamisen jälkeen. Lisenssin raukeamisen jälkimainingeissa Mongoose on kylläkin luvannut jatkavansa peliä Legend nimen alla, mutta saas nähdä mitä tapahtuu. Täytyy ainakin haalia varastoon uuden RuneQuestin Gloranthamateriaali vielä kun sitä kaupoista saa.

ENOCia mainostetaan roolipelinä, joka on pelivalmis yhden lukeman perusteella. Kirjanen on pienehkö ja sisältää helpot säännöt sekä seikkailun, joten mainoslause ei ole pelkkää hattaraa. Itse en omaksunut kaikkea aivan yhdeltä istumalta, joten kirja tuli luettua pari kertaa läpi. Kuvitus ja kirjan yleisilme on tosi toimiva ja houkuttelee pelaamaan.

ENOCin miljöönä on nykyaika, jossa erilaiset kauhuleffoista tutut jutut ovat todellisuutta. En viitsi tässä ihan hirveen tarkkaan kerrata sisältöä, sillä se voi pilata pelinautinnon. Sanotaan vain, että puitteet ovat hyvät, mutta ehkä hieman liian kevyellä kädellä käsitellyt. Itse olisin mielummin nähnyt KULT-roolipelin tyylistä meininkiä.

Kirjasessa esitellyt säännöt ovat hyvät. Pääasiassa ne keskittyvät erilaisten taistelujuttujen mallintamiseen. Pienehkö ongelma on erilaiset erikoistilannesäännöt, joita ei voi milläään yhdeltä istumalta muistaa. Pari tosi hyvää oivaillusta säännöissä on, kuten kohtalopisteet, joiden avulla pelaaja voi esimerkiksi toimia hetken pelinjohtajana.

ENOCkia päästiin vihdoin loppukesästä pelaamaan. Tietysti pelattiin mukana tullut seikkailu. Valmisseikkailun valmishahmoista en tykännyt, joten väsäsin itse eurooppalaisemmat ja hieman maanläheisemmät hahmot. Muuten peli kulki suoraan kirjasta. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen tuli pienenä yllätyksenä, kuinka lyhyt seikkailu olikaan. Seikkailun rakenne on toimiva. Periaatteessa siinä on esitelty tausta ja paikat, joissa hahmot voivat koheltaa, mutta muuten se soljuu kuin itsestään kohti loppua. Perinteistä valmisseikkailujen kiskomaista juonen eteenpäin viemistä ei tapahtunu, joka teki seikkailusta toimivan. Kuusistaan pelattuna (viisi pelaajaa ja pelinjohtaja) koko sessio kesti kello kolmesta ilta yhteentoista.

ENOC lunasti lupauksensa toimivana yhden kerran pelipakettina. Varsin viihteellinen suhtautuminen kauhugenreen söi vähän fiilista, mutta toisaalta täytyy myöntää, että tällaiseen kevyeen nopeasti omaksuttavaan peliin se sopii. Ja parasta tietysti oli, että ENOCkia pelatessa oli hauskaa.

Mustaa puhuva kansikuva on siisti, eikä siitä ole Gloranthaakaan unohdettu. Kantta lukuuottamatta kirja ei ole kovin kiva. Taitto on paljon tylsempää kuin vanhemmissa kirjoissa. Kuvituksessa on pari siistiä kuvaa, mutta pääosin kuvat ovat aika karseita. Kuvitus kuitenkin sopii sääntöjen lomassa esitettyihin esimerkkeihin hyvin, joten kyllä se lopulta toimii kokonaisuuden kannalta ihan hyvin.

Kirja alkaa hahmonteko-ohjeilla, jotka ovat periaatteessa samat kuin aikaisemmin. Avainsanojen painoarvoa on vähennetty ja asiat ilmaistaan vähän erilailla. Vanhempien versioiden kolme eri hahmonluontitapaa on edelleen mukana. Taitosta johtuen homma etenee vähän sekavan oloisesti. Jotenkin eri kohdat eivät hyppää kauhean hyvin esille ja usein saakin miettiä, että missä nyt mennään. Tämä ongelma vaivaa koko kirjaa.

Kamppailusääntöjä on taas viilattu hieman. Odotin, että HeroQuest ykkösessä alkanut sääntöjen virtaviivaistaminen olisi jatkunut, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Jotain pieniä juttuja on tietty tehty, kuten esimerkiksi pitkästä kamppailusta (extended contest) on heivattu pois panos-systeemi. Tilalle on otettu kuka-saa-ensiksi-viisi-pistettä-systeemi. Uusi pitkä kamppailu ei ole vain kuka voittaa ensin viisi lyhyttä kamppailua, vaan kerättävät pisteet tulevat eri tasoisista voitoista. Parhaassa tilanteessa pitkän kamppailun voi voittaa yhdessä kierroksessa. Muutos vaikuttaa ihan toimivalta. Kamppailusäännöissä on tosi paljon erilaisia vaihtoehtoja ja lisäsääntöjä perusmekaniikan päälle. Tämä tekee säännöistä ensilukemalla turhan monimutkaisen tuntuiset, mutta onneksi ison osan säännöistä voi helposti jättää käyttämättä.

Suuri muutos on myös vahvistamisen (augmentation) karsiminen yhteen kertaa. Yhdelle kerralla säännöissä tarkoitetaan sitä, että jokainen vahvistamiskerta täytyy olla ainutlaatuinen. Miekkailua ei voi siis joka kerta vahvistaa voimalla, vain pelkästään yhden ainoan kerran. Sääntömuutos nopeuttaa ja yksinkertaistaa peliä.

Myös tällä kertaa on mukana yhteisöä ja suhteita käsittelevä kappale. Yhteisösäännöt ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin aikaisemmissakin versiossa. Ne sisältävät paljon turhia irrallisia pikkusääntöjä erilaisiin tilanteisiin. Yhteisösäännöt tuntuvat täytteeltä muun systeemin rinnalla.

HeroQuest 2:ssa on myös pari lukua pelinjohtamisesta ja tarinoiden rakenteesta. Sisältö on hyvää ja sitä on pienestä sivumäärästä huolimatta paljon. Hieno oivallus on draaman kaarta käsittelevä onnistua/epäonnistua (pass/fail) -kierto, jolla luodaan huippukohtia tarinaan. Muutenkin pelinjohtamisvinkit ovat erittäin hyviä. Tällä osa-alueella HeroQuest 2 todella loistaa. Itseasissa pelinjohtamisvinkkejä on kivasti sujautettu lähes joka lukuun eri sääntöjen esittelyn lomaan.

Gloranthalle on kirjan lopussa oma lyhyt luku, joka on periaatteessa pelkästään Gloranthan taikuuden kuvausta ja selityksiä siitä miten taikuus uusilla säännöillä toimii. Esittely jää varsin lyhyeksi ja tuntuu vähän kiireessä tehdyltä. Gloranthaa tuntemattomalle luku on aivan turha, koska luku olettaa lukijalta Glorantha-tuntemusta, mikä tuntuu hieman hassulta. Yhden sivun luvun alusta olisi voinut uhrata maailman esittelylle.

Suurin muutos HeroQuest 2:ssa tuntuu olevan sääntöjen vieminen enemmän tarinasuuntautuneeseen pelaamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vapaata kerrontaa, vaan säännöillä ja nopanheitoilla on edelleen suuri osa pelissä. Suurin selvä ero aikaisempiin versiohin on tapa, jolla säännöt esitetään. HeroQuest 2 esitetään sääntösysteeminä, joka muokkaantuu tarinaan saumattomasti.

Pari virhearvointia säännöissä on. Yksi on perusvastuksen muuttaminen suhteelliseksi. Aikaisemmin perusvastustus oli 14. Nyt perusvastustus nousee aina parin pelikerran jälkeen yhdellä, eli kolmen pelikerran jälkeen se on 15 jne. Tämä vesittää pahasti hahmojen kehittymisen järkevyyttä ja rikkoo peliymäristöjen logiikkaa. Syy muutoksen tekemiseen on kyllä ihan ymmärrettävissä, mutta perinteinen tapa, jossa kovia jätkiä ei tarvitse häiritä tavallisilla asioilla, tuntuu paremmalta. Peliympäristöjen esittely, varsinkin kohdattavien vastusten/kamppailujen osalta jäi myös aika vajaavaiseksi. Esimerkkiseikkailu olisi ollut hyvä sisällyttää kirjaan. Sillä olisi mukavasti saanut esiteltyä pelisysteemiä käytännössä. Nyt tuntuu, että säännöt ovat hieman liian ylimalkaiset.

Sisällöltään HeroQuest 2 on parempi kuin ykkönen, mutta jättää silti parantamisen varaa. Heti kun löytyy sopiva kolo pelinjohtamiselle täytyy ehdottomasti järjestää testipeli.

Todellinen pettymys on kuitenkin se, että 70- ja 80-lukujen roolipeligurut, Stafford kavereineen, eivät osanneet muuntautua nykymaailmaan sitten millään. 2000-luvun alussa juuri parhaassa nosteessa ollut HeroQuest ja Glorantha ammuttiin alas idioottimaisella fani-politiikalla pari vuotta sitten. Politiikka lamautti kaiken materiaalin julkaisemisen. Fani-politiikan aiheuttamaa krapulaa podetaan vieläkin, eikä Glorantha-aiheisia fani-julkaisuja tunnu tulevan oikein mistään. Saksalaiset fanit yrittävät kyllä parhaansa mukaan elvyttää tilannetta Tradetalk-julkaisuillaan, mutta nihkeeltä näyttää. Tuntuu siltä, että Fanit eläisivät pelossa ja herran nuhteessa.

Stafford kavereineen haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni omasta luomuksestaan. Oman luomuksen suojeleminen on tietysti ymmärrettävää, mutta keinot on kyllä hieman liian kovia. Periaatteessa fani-politiikka estää kaiken fani-materiaalin julkaisemisen ilman Issarieksen lupaa. Homma on aika syväl(lis)tä. Ei siis nettisivuja eikä omakustanne fanzineita, joissa kuvataan pikku kyliä x ja y Länsi-Sartarista. Tarkemmin mietittynä fani-politiikka kyllä menettelee. Isoimmat ongelmat Issaries kuitenkin aiheutti tyylillä, jolla se politiikkansa esitteli. Fani-politiikka lätkäistiin kymmeniä vuosia Gloranthaa tukeneitten fanien eteen todella vihamieliseltä vaikuttavalla "ehdot on tässä, noudattakaa tai raastuvassa tavataan" -tavalla. Sittemmin Issaries on yrittänyt paikkailla virhettään. Valitettavasti osa faneista kerkesi jo kaikota.

Viimeinen niitti Gloranthalle tuntuu olevan HeroQuestin julkaisuoikeuksien myynti Rick Meintsin Moon Designille. Hyvästä tahdosta ja Glorantha-fanittamisesta huolimatta Meints ei näytä pystyvän julkaisemaan mitään järkevää paperilla. Pari PDF-julkaisua on kyllä saatu ulos, mutta käytännössä kahden viime vuoden aikana on saatu ainoastaan kaksi HeroQuest-julkaisua kauppojen hyllylle. Moinen tahti tappaa tehokkaasti pelin ympärille pari vuotta sitten muodostuneen elävän fani-yhteisön. HeroQuestin tulevaisuus näyttää aika synkältä.

Onhan tietysti olemassa Mongoose Publishingin RuneQuest, johon tulee lisäosia kokoajan. Mongoosehan julkaisee toisen ajan Gloranthaa ja RuneQuest-peliä Issariekselta ostetulla lisenssillä. Mongoosen kirjoissa ei ole kuitenkin jostain syystä "oikean" Gloranthan fiilistä, vaan toisen ajan Glorantha tuntuu jotenkin geneeriseltä fantasiamaailmalta. Ehkä moisesta ensivaikutelmasta pääsisi eroon jos jaksaisi tutustua Mongoosen julkaisuihin syvällisemmin. Myönnettäköön, että ainakin Glorantha the second age rumasta kansikuvastaan huolimatta on hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

"Oikean" Gloranthan julkaisijalla Moon Desigillä voi olla vielä kaikesta huolimatta voittokortit käsissään. Uusi virtaviivaistettu versio HeroQuest-pelistä pitäisi tulla ulos tämän vuoden aikana. Homma ei näytä kuitenkaan kovin hyvältä, sillä nimi- ja kehittäjäsekoilu on syönyt projektin uskottavuutta jo parin vuoden ajan. Pelin piti ensin ilmestyä QuestWorld nimen alla. QuestWorldille luotiin kova hype ja sitä kehitettiin parin alan konkarin avuin ainakin vuosi. Yhtäkki kuitenkin ilmoitettiin, että projektin nimi vaihdettiin HeroQuestiksi ja kehittäjät vaihdettiin. Vaikkei julkisuudessa erityisesti tietoja projektin "kasvojen kohotuksesta" jaeltu, niin ei ole kovin vaikea arvata, että tehty työ lensi silppuriin ja nykyisen version tekijä Robin Laws aloitti hommat taas tyhjältä pöydältä. No, kaipa tämä vuosi näyttää tuleeko HeroQuestista enää mitään. Mukavaa tietysti olisi, jos kasvojen kohotusoperaatio onnistuisi, mutta kaiken sekoilun jälkeen hieman kyllä epäilyttää.