23sen uutiset

For some time now I have been thinking of implementing new sidebar entry: Recent comments. Now that there seems to be some new comments on this blog, I finally did write the code for it. There is nice cached index for the sidebar entry, which gets updated when new comment is posted or old one is remove.

I already pushed the code to the git repository, but I am not going to release Kukkaisvoima version 10 just yet. I am thinking of adding nice array for sidebar, which will tell what entries there will be, so that it will be easier to exclude something and add new things to it, if someone wishes. Also it might be good to test this sidebar stuff for a while.

By the way, I noticed really nice disqus integration for Kukkaisvoima on brian hefele's untidy space blog. If one is not that fond of Kukkaisvoima's default commenting system that one looks like a really good alternative. Check it out.

Nokia N900 tukee suoraan puhelimesta Jabber-puheluita ja Jabber-videopuheluita, joten oli aika testailla miten puhelut toimivat muiden ohjelmien kanssa. Tällä hetkellä Jingle-tuki, joka on siis Jabberin VOIP-teknologia, on jo aika monessa Jabber-ohjelmassa. Nopean tutkimisen jälkeen kuitenkin selvisi, että valmis tuki ääni-sekä videopuheluille Linuxissa on vain Pidginissä, Empathyssä ja Coccinellassa. Muissa ohjelmissa Jingle on vasta kehitysversiossa. Esimerkiksi lempparipikaviestimessäni Gajimissa tukea vielä kovasti kehitellään. Päätin testailla Empathyllä, sillä se tuntuu olevan kovassa huudossa nykyään, on jopa päätynyt Ubuntun ja Gnomen viralliseksi pikaviestimeksi.

Ensin täytyi tietysti hommata web-kamera. Logitechin C200 maksoi verkkokauppa.comissa 19,90 ja netin mukaan se toimii suoraan Linuxissa. Sen kävin hakemassa. Kamera toimikin suoraan ilman mitään ajurien metsästämistä tai muunlaista säätämistä. C200:ssa on sisäänrakennuttu mikrofoni, jonka käyttöönotto olikin sitten hieman haasteellisempaa. Mutta ensin vähän Empathysta ja sen ongelmista.

Empathy on Gajimin kaltainen pikaviestin. Se mainostaa tukevansa eri protokollia, mutta ainoastaan Jabber kiinnosti tällä kertaa. Gajimiin tai Psihin verrattuna Empathy on aika pelkistetty, jopa hieman ankean näköinen. Empathy ei myöskään ole täysin itsenäinen ohjelma, vaan tarvitsee kaikenmoista lisäkilkettä toimiakseen. Tästä johtuen sen käyttöönotto ei sujunut täysin ongelmitta.

Empathy versio, jonka kanssa tappelin oli 2.30.1. En käytä Gnomea enkä käyttänyt tätä ennen myöskään NetworkManageria, mutta ilman niitä Empathy ei suostunut toimimaan. Varsinkin NetworkManager-ongelma oli varsin vaikea löytää. Empathy tutkii NetworkManagerilta, onko nettiyhteys käynnissä. Jos nettiyhteyttä ei NetworkManagerin kautta löydy, niin Empathy ei yhdistä nettiin. Ongelma korjaantuu, kun korjaa /etc/NetworkManager/nm-system-settings.conf -tiedostosta NetworkManagerin ohjaamaan normaalia nettiyhteyttä.

/etc/NetworkManager/nm-system-settings.conf

[ifupdown]
managed=true

Tietysti vielä hämäävämpää oli, että NetworkManager oletuksena ohjaa langattomia yhteyksiä, muttei langallisia. Tästä seurasi, että Empathy toimi aina kun wlan-yhteys oli päällä, muttei koskaan, kun ethernet-piuha oli kiinni. Näin ainakin Debianissa. Tästä on avattu bugiraporttikin, josta löytyy lisätietoa ongelmasta.

Seuraavaksi tuli vastaan mikrofoniongelma. Koneessa näkyy webbikameran kytkemisen jälkeen kaksi äänikorttia. Toinen on emolevyn ja toinen web-kameran. Näistä pitäisi pystyä valita siten, että web-kameran äänikortista käytetään mikrofonia ja emolevyn äänikortista normaalia äänen ulostuloa. Tämä ei tuntunut olevan mahdollista alsamikseristä, eikä oikein mistään muustakaan sovelluksesta. Siis pysyvien asetusten tekeminen. Ongelma löytyi vielä hieman hassusti. Koneen käynnistyessä käyttöjärjestelmä välillä käytti web-kameran mikrofonia ja välillä emolevyn. Ihan ensimmäisellä ihmettelyllä en ongelmaa löytänyt, vaan vaati se useampia koneen uudelleen käynnistämisiä.

Ratkaisuna mikrofoniongelmaan oli ladata äänikorttien ajurit tietyssä järjestyksessä /etc/modprobe.d/alsa-base.conf -tiedostossa ja tehdä /etc/asound.conf, jossa määritellään mitä korttia käytetään ulostuloon ja mitä kaappaukseen.

/etc/modprobe.d/alsa-base.conf

options snd_hda_intel index=0
options snd_usb_audio index=1

/etc/asound.conf

pcm.!default {
        type asym
        playback.pcm {
                type plug
                slave.pcm "hw:0,0"
        }
        capture.pcm {
                type plug
                slave.pcm "hw:1,0"
        }
}

Lopputulos jätti vielä hieman parantamisen varaa, sillä vaikka äänikortit toimivatkin halutulla tavalla, mikseri ei. Esimerkiksi, jos puhuu videopuhelua ja haluan katsoa samalla youtubesta video-pätkän, niin puhelu estää videopätkän äänet. Tähän vielä kun löytyisi ratkaisu, niin kokonaisuus olisi toimiva Tähän löytyikin lopulta ratkaisu käyttämällä ohjelmallista miksausta (dmix) playback-äänikorissa.

        playback.pcm {
                type plug
		slave.pcm "dmix"
        }

Kun Empathyn asentamisen alkuvaikeudet olivat ratkottu, toimivat N900 ja Empathy hyvin yhteen. Kuva ja ääni välittyy mainiosti.

Vaikka välillä Jabberin hidas kehittyminen onkin ihmetyttänyt, niin Jinglen video-ja äänipuhelut ovat aivan mahtavia. Seuraavaksi Jabber-yhteisöllä näyttäisi olevan suunnittelupöydällä Jingle-ryhmävideokeskustelut. Vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Voi vain kuvitella miten satojen IRC-käyttäjien kanavat siirtyvät tulevaisuudessa ryhmävideokeskusteihin, joissa kaikki pälättävät taukoamatta yhtäaikaa.

N900-kännykkä on ollut pari viikkoa käytössä, joten tässä jotain ajatuksia Nokian ensimmäisestä Linux-puhelimesta, vai mikä taskutietokone viralliselta nimeltä nyt onkaan. Kooste tulevasta jupinasta: ihan paras laite, jos isohko koko ja Debian Linux-tausta ei nosta verenpainetta.

Ulkoiselta olemukseltaan N900 on aika paksu. Se ei kuitenkaan ole liian paksu mukana kannettavaksi. Valitettavasti kuitenkin näyttö on sen verran pehmeän tuntuinen, ettei sitä sellaisenaan viitsi housujen taskuun tunkea. Vaihtoehdot näytön suojaamiseen ovat näytön suojakalvo tai pussukka. Pussukan kanssa N900 ei sitten enää menekään housujen taskuun ja näytön suojakalvo ei vaikuta muuten vaan hyvältä idealta. Kesällä ja baarissa varmasti harmittaa kantaa tällaista halkoa mukana. Puhelin olisi siis saanut olla vähän ohuempi. Muuten N900 on kyllä jämäkän tuntuinen.

Näyttö on siisti ja kirkas. Resoluution on iso ja esimerkiksi nettisivuja selatessa vähän harmittaa tihrustella tarkkoja sivua. Pienehkö näyttö suhteessa resoluution on juuri siedettävillä rajoilla. Yhtään pienempi näyttö tai isompi resoluutio ei olisi enää toiminut.

Nokian puhelimen mukana toimittamat ohjelmat ovat yllätävän hyviä. Hankin N900:sen lähinnä kannettavaksi Linuxiksi, joten kaikki muu roina on vaan plussaa. Varsinkin Jabber/XMPP -tuki keskustelusovelluksessa yllätti todella mukavasti. N900:lla voi näppäristi viestitellä tai puhua Jabberin Jingle-protokollan mukaisia nettipuheluita. Tukea on myös muille protokollille Jabberin lisäksi. Kaikki on hyvin intergroitu muuhun toiminallisuuteen, joten mitään erillistä pikaviesti-tai nettipuheluohjelmaa ei tarvita. Nettiselainkin on "ihan hyvä" ja varsinkin Adblock Plus -tuki on kiva, sillä flash-tuki selaimessa varmistaa sen, että ilman mainosestoa jokaikinen uutissivusto on ihan tukossa.

Akun kesto on huono. Akku kestää normaalissa käytössä päivän. Karsimalla netin käyttöä saisi akun kuulemma kestämään pidempäänkin, mutta kaipa sitä voisi sitten saman tien käyttää vanhaa taskuun mahtuvaa epä-älypuhelinta. Nettistä luettuna näyttäisi siltä, että akun kesto on yleensäkin kaikkien älypuhelinten ongelma.

Tärkein mukana tulevista ohjelmista on pääteohjelma, jolla pääse helposti käsiksi puhelimessa pyörivään Maemo-Linuxiin. Oletuksena mukana oleva Busybox-asennus tarjoaa peruskomennot ja ash-shellin. Omia ohjelmia on helppo asentaa ja kääntää scratchbox-SDK:lla, jonka voi ladata Maemo.orgista. Maemo on Debian-pohjainen ja käyttää deb-pakettijärjestelmää. Tutut dpkg-ja apt -ohjelmat ovat käytössä. N900:sen levyosiot ovat vähän hassun tuntuiset, sillä juurihakemistossa on vain parisataa megaa tilaa. Tästä syystä ohjelmat tulisi asentaa /opt-hakemistoon (joka on linkki /home/opt-hakemistoon), josta löytyy pari lisägigaa ohjelmille. Uusia Debian paketteja luotaessa kannattaa siis muistaa muuttaa paketit asentumaan /opt-hakemistoon. N900:sessa on myös 27 giganen fat-osio, jonne media, kuten kuvat ja videot tallennetaan. Fat on valittu siksi, että puhelin toimisi suoraan usb-muistina useimmissa käyttöjärjestelmissä.

Erilaisilla nettipalstoilla on ollut aika paljon valitusta N900:sen puhelinominaisuuksista. tai pikemmin niiden puitteista. Itse en tarvitse kovinkaan paljon juuri puhelinominaisuuksia, joten mitään valittamista kyseisistä ominaisuuksista en ole löytänyt.

Lopuksi voi hyvin todeta, että N900 on parin viikon käytön jälkeen tosi kiva. Vaikka laitteessa pari puutetta onkin, niin hyviä ominaisuuksia on rutkasti huonoja enemmän.

Suomalainen roolipeliyhteisö on saanut jonkun kumman piristysruiskeen, joten suomalaisia roolipelejä julkaistaan kiitettävän paljon tänä vuonna. Yksi näistä uusista peleistä on E.N.O.C -kauhutoimintaroolipeli.

ENOCia mainostetaan roolipelinä, joka on pelivalmis yhden lukeman perusteella. Kirjanen on pienehkö ja sisältää helpot säännöt sekä seikkailun, joten mainoslause ei ole pelkkää hattaraa. Itse en omaksunut kaikkea aivan yhdeltä istumalta, joten kirja tuli luettua pari kertaa läpi. Kuvitus ja kirjan yleisilme on tosi toimiva ja houkuttelee pelaamaan.

ENOCin miljöönä on nykyaika, jossa erilaiset kauhuleffoista tutut jutut ovat todellisuutta. En viitsi tässä ihan hirveen tarkkaan kerrata sisältöä, sillä se voi pilata pelinautinnon. Sanotaan vain, että puitteet ovat hyvät, mutta ehkä hieman liian kevyellä kädellä käsitellyt. Itse olisin mielummin nähnyt KULT-roolipelin tyylistä meininkiä.

Kirjasessa esitellyt säännöt ovat hyvät. Pääasiassa ne keskittyvät erilaisten taistelujuttujen mallintamiseen. Pienehkö ongelma on erilaiset erikoistilannesäännöt, joita ei voi milläään yhdeltä istumalta muistaa. Pari tosi hyvää oivaillusta säännöissä on, kuten kohtalopisteet, joiden avulla pelaaja voi esimerkiksi toimia hetken pelinjohtajana.

ENOCkia päästiin vihdoin loppukesästä pelaamaan. Tietysti pelattiin mukana tullut seikkailu. Valmisseikkailun valmishahmoista en tykännyt, joten väsäsin itse eurooppalaisemmat ja hieman maanläheisemmät hahmot. Muuten peli kulki suoraan kirjasta. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen tuli pienenä yllätyksenä, kuinka lyhyt seikkailu olikaan. Seikkailun rakenne on toimiva. Periaatteessa siinä on esitelty tausta ja paikat, joissa hahmot voivat koheltaa, mutta muuten se soljuu kuin itsestään kohti loppua. Perinteistä valmisseikkailujen kiskomaista juonen eteenpäin viemistä ei tapahtunu, joka teki seikkailusta toimivan. Kuusistaan pelattuna (viisi pelaajaa ja pelinjohtaja) koko sessio kesti kello kolmesta ilta yhteentoista.

ENOC lunasti lupauksensa toimivana yhden kerran pelipakettina. Varsin viihteellinen suhtautuminen kauhugenreen söi vähän fiilista, mutta toisaalta täytyy myöntää, että tällaiseen kevyeen nopeasti omaksuttavaan peliin se sopii. Ja parasta tietysti oli, että ENOCkia pelatessa oli hauskaa.

HeroQuest-roolipelistä on vihdoin julkaistu uusi versio. Tässä jotain ajatuksia pelistä. HeroQuest 2:sta mainostetaan yleissääntöjärjestelmänä, jolla voi pelata melkein mitä tahansa roolipeligenreä aina supersankarimaailmoista Gloranthaan. Ykköseen verrattuna kirjasta on eroteltu Glorantha pois ja säännöt esitetään yleispätevinä erilaisin eri genreihin keskittyvien esimerkkejen avulla.

Mustaa puhuva kansikuva on siisti, eikä siitä ole Gloranthaakaan unohdettu. Kantta lukuuottamatta kirja ei ole kovin kiva. Taitto on paljon tylsempää kuin vanhemmissa kirjoissa. Kuvituksessa on pari siistiä kuvaa, mutta pääosin kuvat ovat aika karseita. Kuvitus kuitenkin sopii sääntöjen lomassa esitettyihin esimerkkeihin hyvin, joten kyllä se lopulta toimii kokonaisuuden kannalta ihan hyvin.

Kirja alkaa hahmonteko-ohjeilla, jotka ovat periaatteessa samat kuin aikaisemmin. Avainsanojen painoarvoa on vähennetty ja asiat ilmaistaan vähän erilailla. Vanhempien versioiden kolme eri hahmonluontitapaa on edelleen mukana. Taitosta johtuen homma etenee vähän sekavan oloisesti. Jotenkin eri kohdat eivät hyppää kauhean hyvin esille ja usein saakin miettiä, että missä nyt mennään. Tämä ongelma vaivaa koko kirjaa.

Kamppailusääntöjä on taas viilattu hieman. Odotin, että HeroQuest ykkösessä alkanut sääntöjen virtaviivaistaminen olisi jatkunut, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Jotain pieniä juttuja on tietty tehty, kuten esimerkiksi pitkästä kamppailusta (extended contest) on heivattu pois panos-systeemi. Tilalle on otettu kuka-saa-ensiksi-viisi-pistettä-systeemi. Uusi pitkä kamppailu ei ole vain kuka voittaa ensin viisi lyhyttä kamppailua, vaan kerättävät pisteet tulevat eri tasoisista voitoista. Parhaassa tilanteessa pitkän kamppailun voi voittaa yhdessä kierroksessa. Muutos vaikuttaa ihan toimivalta. Kamppailusäännöissä on tosi paljon erilaisia vaihtoehtoja ja lisäsääntöjä perusmekaniikan päälle. Tämä tekee säännöistä ensilukemalla turhan monimutkaisen tuntuiset, mutta onneksi ison osan säännöistä voi helposti jättää käyttämättä.

Suuri muutos on myös vahvistamisen (augmentation) karsiminen yhteen kertaa. Yhdelle kerralla säännöissä tarkoitetaan sitä, että jokainen vahvistamiskerta täytyy olla ainutlaatuinen. Miekkailua ei voi siis joka kerta vahvistaa voimalla, vain pelkästään yhden ainoan kerran. Sääntömuutos nopeuttaa ja yksinkertaistaa peliä.

Myös tällä kertaa on mukana yhteisöä ja suhteita käsittelevä kappale. Yhteisösäännöt ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin aikaisemmissakin versiossa. Ne sisältävät paljon turhia irrallisia pikkusääntöjä erilaisiin tilanteisiin. Yhteisösäännöt tuntuvat täytteeltä muun systeemin rinnalla.

HeroQuest 2:ssa on myös pari lukua pelinjohtamisesta ja tarinoiden rakenteesta. Sisältö on hyvää ja sitä on pienestä sivumäärästä huolimatta paljon. Hieno oivallus on draaman kaarta käsittelevä onnistua/epäonnistua (pass/fail) -kierto, jolla luodaan huippukohtia tarinaan. Muutenkin pelinjohtamisvinkit ovat erittäin hyviä. Tällä osa-alueella HeroQuest 2 todella loistaa. Itseasissa pelinjohtamisvinkkejä on kivasti sujautettu lähes joka lukuun eri sääntöjen esittelyn lomaan.

Gloranthalle on kirjan lopussa oma lyhyt luku, joka on periaatteessa pelkästään Gloranthan taikuuden kuvausta ja selityksiä siitä miten taikuus uusilla säännöillä toimii. Esittely jää varsin lyhyeksi ja tuntuu vähän kiireessä tehdyltä. Gloranthaa tuntemattomalle luku on aivan turha, koska luku olettaa lukijalta Glorantha-tuntemusta, mikä tuntuu hieman hassulta. Yhden sivun luvun alusta olisi voinut uhrata maailman esittelylle.

Suurin muutos HeroQuest 2:ssa tuntuu olevan sääntöjen vieminen enemmän tarinasuuntautuneeseen pelaamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vapaata kerrontaa, vaan säännöillä ja nopanheitoilla on edelleen suuri osa pelissä. Suurin selvä ero aikaisempiin versiohin on tapa, jolla säännöt esitetään. HeroQuest 2 esitetään sääntösysteeminä, joka muokkaantuu tarinaan saumattomasti.

Pari virhearvointia säännöissä on. Yksi on perusvastuksen muuttaminen suhteelliseksi. Aikaisemmin perusvastustus oli 14. Nyt perusvastustus nousee aina parin pelikerran jälkeen yhdellä, eli kolmen pelikerran jälkeen se on 15 jne. Tämä vesittää pahasti hahmojen kehittymisen järkevyyttä ja rikkoo peliymäristöjen logiikkaa. Syy muutoksen tekemiseen on kyllä ihan ymmärrettävissä, mutta perinteinen tapa, jossa kovia jätkiä ei tarvitse häiritä tavallisilla asioilla, tuntuu paremmalta. Peliympäristöjen esittely, varsinkin kohdattavien vastusten/kamppailujen osalta jäi myös aika vajaavaiseksi. Esimerkkiseikkailu olisi ollut hyvä sisällyttää kirjaan. Sillä olisi mukavasti saanut esiteltyä pelisysteemiä käytännössä. Nyt tuntuu, että säännöt ovat hieman liian ylimalkaiset.

Sisällöltään HeroQuest 2 on parempi kuin ykkönen, mutta jättää silti parantamisen varaa. Heti kun löytyy sopiva kolo pelinjohtamiselle täytyy ehdottomasti järjestää testipeli.

From time to time somebody (you know who you are) keep asking, if I will set up public revision control repository for Kukkaisvoima. I have been using Git distributed revision control from the beginning, so it seemed to be logical to put up public Git repository for Kukkaisvoima, so I did that. You can now find the public Git repository of Kukkaisvoima here: http://github.com/Petteri/kukkaisvoima/tree/master. The Git clone url can be found at that page and general Git instructions can be found from the Git User's Manual.

Current Kukkaisvoima version does not seem to have any bugs and I don't have any plans for new features, so I don't think I will update the source code too often. When I do, I will put those fixes to that repository. All patches are also welcome.

Jabber-aktiivi Peter Saint-Andre kävi Floss Weekly podcastin vieraana. Lähetys oli ihan mielenkiintoista kuunneltavaa. Valitettavasti se ei antanut kovinkaan mairittelevaa kuvaa Jabber-projektista. Pikemminkin haastattelun pohjalta sai juuri sen kuvan, mitä olin jo pelännytkin. Jabber sekä XMPP ovat kummatkin vähän väliinputoajan roolissa tällä hetkellä. Lupaukset ovat suuret, mutta tuntuu, ettei vahvuuksia osata käyttää ollenkan hyväksi. Koko ohjelman ajan Saint-Andre välttelee kysymystä siitä, mihin Jabber ja XMPP olisi sopiva. Kaikenlaisia tulevaisuudenkuvia kyllä heitelläään ilmaan, muttei mitään konkreettista uskalleta sanoa. Saint-Andre ei suostu myöntämään, että Jabber olisi pikaviestiprotokolla, pikemminkin hän painottaa kokoajan, että kyseessä on laajennettava XML-yhdyskäytävä. Sinänsä mielipide on ymmärrettävä, muttei se kyllä tee hyvää Jabberille.

Tuntuu, että Jabber ja XMPP kärsii pahoin sekavuudesta ja siitä, ettei se oikein osaa keskittyä mihinkään. Se tekee siis kaikenlaista, tekemättä mitään oikein loppuun asti. Esimerkiksi pikaviestipuoli on hyvin hanskassa, mutta asiakasohjelmien tekijöitä pallotetaan kokoajan uudistuvalla spesifikaatiolistalla. Tästä kertoo jo se, ettei yksikään Jabber-asiakasohjelma toteuta XMPP:n pikaviestimääritelmää kokonaan. Ja tuskin toteuttaa tulevaisuudessakaan, sillä määritelmä vaan kasvaa kiihtyvää vauhtia.

Haastattelun jälkeen saa sellaisen kuvan, että XMPP pitäisi pilkkoa rankalla kädellä selviin osa-alueihin. Pitäisi ainakin olla pikaviestipuoli, läsnäolopuoli ja julkaise-ja-tilaa-puoli. Omille osa-aluille projektijohtajat, ja mielellään joku muu kuin Peter Saint-Andre. Kun katsoo Jabberin ja XMPP historiaa näkyy selvästi, että Peter Saint-Andre voisi pitää ainakin pari välivuotta Jabberista. Tämä varmasti tuulettaisi projektin jo vähän ummehtunutta nykytilaa.

Version 8 has a little bug in the search function. When doing search Kukkaisvoima first strips all html tags from the text and then does the matching. The stripping sometimes stripped too much of the text and thus the search failed. Version 9 hopefully fixes this annoying bug. For download see Kukkaisvoima's homepage.

Finally something new on this front. Last kukkaisvoima version was released over a year a go. Long time no new features. After writing some new content to my blog, I discovered couple of features that Kukkaisvoima was missing: archive pages and search. Version 8 adds both.

Big change in version 8 is also the license change from GPL2 to AGPL3. Basically it means that if you modify index.cgi you should provide source to the modified version. I put a special clause to both css and settings files so that it is clear that those can be modified freely.

You can download version 8 at the usual place. See Kukkaisvoima's homepage for more information.

Version 8 intruduces three new pages to Kukkaisvoima

/archive This page adds archive of all blog entries in date order. Newest first. One could also use this page as front page of the blog, since it gives nice fast overview whats happening.

/categories Here is entries sorted by category. Nice for quick overview. There is even pages for each category at /categories/category_name.

/?search=term . Biggest change is the search page. Basically the search works like unix tool grep. Downside is that it matches the searched string only in one line, so no searches reaching between lines, sorry. This seems to work quite nicely. Search box is in the sidebar.

I also fixed some minor bugs and refactored the code a little. One functional change is that I dropped the urls category/category_name and replaced it only with urls /category_name. So urls are now somewhat shorter. As you know Cool URIs don't change, so you should redirect old urls to new ones.

New language variables in version 8:

   l_search = "Search"
   l_search2 = "No matches"
   

There is also couple new css id's

   #content3 { 
            margin-top: 10px;
            margin-bottom: 10px;
            padding:20px;
            line-height: 120%
            }
   pre {
      padding: 1em; 
      border: 1px solid gray;}

   #hit { 
      display: inline;
      text-decoration: none;
      background: #693;
      }
   

If you have your own css file you should add those.

So that were the changes this time. I have no plans for version 9, but it will appear when (and if) I get new ideas or if there are bugs in this version. As always patches are also welcome.

ps. By the way, new version of another light weight blog engine Blosxom was also released recently after long hiatus.

Pelikulttuuri on Suomessa tällä hetkellä hyvissä käsissä. Peleistä kirjoitetaan isoissa lehdissä ja uusia pelaajia, pelejä ja pelintekijöitä ilmaantuu joka puolelta. Suomessa on nyt ryhdystäydytty jopa korttipelirintamalla, sillä Tamperelainen Mind Altering Games on vihdoin saanut ulos Bilekuosi-pelinsä.

Bilekuosi on ei-keräilykorttipeli kahdelle tai useammalle pelaajalle. Pakkauksen kyljen suositus on 3-6 pelaajaa. Pelin näyttämö on festarit ja tarkoitus on saada hyvä fiilis. Ekana tarpeeksi hyvän fiiliksen saavuttanut pelaaja voittaa pelin. Fiilistä saavutetaan vetämällä huumeita ja harrastamalla seksiä. Aihealue on siis jotakuinkin huomiota herättävä. Suomenkielisestä nimestä huolimatta pelikortit ja ohjeet ovat englanniksi.

Pelimekaniikka on suhteellisen simppeli. Pelissä on kolmenlaisia kortteja: välittäjäkortteja (dealer), kulttuurikortteja (culture) ja huumekortteja (dope). Jokaiselle pelaajalle arvotaan pelin alussa välittäjäkortti, joka on pelaajan pelihahmo. Hahmolla on neljä ominaisuutta: fiilis (mood), mielenterveys (sanity), sydän (heart) ja aivot (brain). Fiilistä on tarkoitus nostaa ja muita ominaisuuksia varjellaan. Jos esimerkiksi sydän-ominaisuuden arvo laskee nollaan, hahmo kuolee ja pelaaja häviää. Huumekortit kuvaavat erilaisia mömmöjä, joita hahmo voi vetää. Kulttuurikortit ovat taas muita pelattavia kortteja, joilla voi muun muassa vaikeuttaa muiden pelaajien huumeiden vetämistä, esimerkiksi ilmiantamalla kaverin poliiseille. Pelaajien välittäjien lisäksi pakkaan jää vielä muita välittäjiä, joita voidaan nostaa peliin. Tällaisten ei-pelaaja-välittäjien kanssa voidaan vaihtaa huumeita.

Pelivuoro koostuu korttien nostamisesta, kulttuurikorttien käyttämisestä sekä huumeiden vetämisestä. Pelivuoron kuluessa myös huumeiden vaikutukset lasketaan pelihahmon ominaisuuksiin. Esimerkiksi kokaiini antaa +4 fiilikseen ja +2 aivoon, mutta -1 mielenterveyteen ja -3 sydämeen. Huumeilla on myös sekakäyttöominaisuuksia, jotka antavat lisämiinuksia huonoista huumekoktaileista. Vuoroja toistetaan kunnessa joku pelaajista saavuttaa halutun fiilistason. 2-3 pelaajalla fiilistaso 25, 4+ pelaajilla taas 20.

Perusidealtaan ja toiminallisuudeltaan Bilekuosi on hyvä. Huumekortteja on paljon, välittäjät ovat sopivan erilaisia ja kulttuurikortit toimivat. Pelissä on kuitenkin parannettavan varaa. Ominaisuuksia on turhan paljon. Kahdella ominaisuudella olisi hyvin pärjätty, esimerkiksi ominaisuudet olisivat voineet olla vaikka fiilis ja kunto. Tämä olisi helpottanut kirjanpitoa ja tehnyt pelistä virtaviivaisemman. Hieman myös harmittaa se, että pakassa on samoja kortteja. Olisi ollut kiva, että jokainen välittäjä olisi ollut yksilöllinen ja useat samat huumerkortit olisi voinut välttää pienillä variaatioilla, kuten esimerkiksi kannabiksen kanssa onkin tehty. Nämä pienet ongelmat ovat kuitenkin vain kauneusvirheitä eivätkä pilaa muuten näppärää peliä.