Dundealoksen salaisuus (Pavis-peli 35)
23
35 / 78 / 1.3.2003 (lauantai) / Tommi, Enska / Jumalpäivä - Villipäivä
Toverimme heräävät Humakt temppelistä, sillä on Jumalpäivä ja Farnarinkaan ei tarvitse olla silloin töissä Pekan pajalla. Tyran kiillottelee aseitaan alakerrassa ja Bren sekä Farnar suunnittelevat kattotasanteella, että miten vasta hankittu myrkky (joka haisee voimakkaasti) saataisiin Lunar-pomojen ruokaan tai juomaan, mutta tämän leppoisan jutustelun katkaisee koputus ovelta. Kaikki kolme menevät alas katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta oven takana onkin kaksi entisen Dundealosheimon jäsentä, Leik ja Govoran. Myös Bren kuuluu tähän heimoon, vaikka sitä ei enään virallisesti ole, vaan tilalla on Enstalos heimo. Enstalos heimo on käytännössä Lunarien johtama heimo, jolla on nukkehallitsija narujen päässä.
Nämä Orlanthilaiset ovat kuitenkin tulleet pyytämään suuren ja mahtavan Brenin apua. Heidän (ja Brenin) entiset todelliset Dundealos johtajat on vangittu Lunarien toimesta, joten heidät pitäisi saada vapaaksi, jotta heimo voisi taas syntyä uudelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin huomataan, että typerät Dundealos sanansaattajat ovat antaneet pahojen Lunarien seurata heitä, ja nämä ovat nyt lähestymässä temppeliä. Bren menee puhumaan heille ja Farnar koittaa piilottaa Dundealosit kattoterassille. Tyran vaipuu synkkiin rukouksiin, puettuaan ensin panssarinsa päälle.
Dundealosien mentyä katolle Farnar piilottaa kattotikkaat ja Tyran menee Brenin kanssa ovelle. Bren väittelee Lunarien kanssa, ja ostaa näin aikaa operaatioille. Lopulta sovitaan, että yksi Lunari tulee sisään tarkastamaan paikat. Hän ei löydä mitään ihmeellistä ja katolle ei tunnu pääsevän joten asia lienee sillä selvä. Lunarien mentyä heimolaiset haetaan takaisin alas ja ruvetaan suunnittelemaan jatkoa. Leik ei kuitenkaan osaa varoa Farnaria ja suututtaa tämän, jolloin Farnar iskee hänet yhdellä nyrkiniskulla maahan. Isku on kuitenkin turhan tehokas, ja Leik jää myös makaamaan mahaan, verta sylkien. Tässä vaiheessa Lunarit ovat taas tulleet takaisin, nyt vahvistettuna kahdella paikallisella vartijalla. Farnar antaa nopeaa ensiapua Leikille, ja rupeaa kantamaan tätä yläkertaan piiloon juuri kun Lunarit astuvat sisään.
Bren tiputtaa ensimmäisen Lunarin helposti mutta ovelle tulee tiukassa jonossa lisää. Tyran asettuu Brenin rinnalle ja Farnar tiputtaa Leikin maahan, ottaen tämän keihään ja liittyy puolustamaan ovea. Lunareita tulee tasaisena virtana ovelle, mutta Govoran häiritsee näitä heittelemällä keihäitä katolta. Kolmistaan joukkio niittää Lunareita matalaksi, kunnes Farnarin on pakko perääntyä ollessaan ilman haarniskaa tai kilpeä. Onneksi Brenillä on Lunarien eliittijoukkojen, Hopealiekkien, haarniska päällään. Pian myös Tyran kaatuu maahan, mutta Farnar vetää hänet pois Brenin jaloista ja virvoittaa tämän hereille. Bren saa vastaansa porukan kovimman Lunarin, mutta alistaa tämän hurjalla Orlanthin taikuudella, saaden lisänimen alistaja.
Kun kapteeni Lunari on maassa, lähtevät loputkin Lunarit karkuun. Ja näin tekevät myös kapinalliset. Dundealoslainen ja Farnar pakkaavat nopeasti loput tavarat, ja on jälleen aika poistua ahtaasta kaupunkimaisemasta, kuten niin usein ennenkin. Tyran on pakotettu tulemaan mukaan, vaikka hän vastusteleekin Humaktin temppelin jättämistä. Lunar-seuraajat karistetaan kapeilla kaduilla kannoilta, ja Leikille (jota Farnar kantaa selässään) mennään hakemaan apua Bevaran temppelistä. Varallisuus ei kuitenkaan riitä, joten päätetään katsoa josko Leik saataisiin Pekka sepän luo hoitoon.
Farnar menee sopimaan Pekan kanssa uusista järjestelyistä, ja niin Leik jää Pekan pajaan hoitoon sekä tuuraamaan Farnaria Pekan pajalle. Farnar pakkaa tavaransa, ja joukkio suuntaa kohti Portin Pubin talleja, jonne on piilotettu suurimmat ja huomioita herättävimmät aseet. Yelm laskee ikäväksi juuri perille päästessä, joten tallin, sekä kaupungin, ovet ovat kiinni pimeän ajan. Bren tosin saa helposti tallin oven tiirikoitua, aseet saadaan siis huomaamattomasti mukaan, ja samalla voidaan nukkua tallissa. Farnar ja Tyran ovat jälleen Humaktin takia hiljaa, mutta nukkuessa se ei juuri haittaa. Yelmin noustessa joukkio poistuu tallista mukanaan neljä hevosta. Joukkion entiset hevosethan Lunarit takavarikoivat, joten nyt otetaan sitten erään petturi klaanin hevoset mukaan. Tyran ja Farnar vastustelisivat, jos vain voisivat puhua...
Portista päästään helposti ulos ja ruvetaan laskeutumaan kohti Sartarin tietä. Matkan varrelta ostetaan muonaa, mutta muuten päästään liikkumaan vaivattomasti kohti Enstalos heimon maita. Lunarien tullista päästään helposti, ja niin Savipäivänä saavutaan Enstalos kapinallisten leiriin.
Brenin maine on kasvanut suureksi, sillä leirin johtaja, Orlaf, antaa heti kaiken päätösvallan Brenille, vaikka tämä on ollut Dundealoseista erossa jo vuosia. Seuraavaksi todetaankin, että Lunarien vankileiristä ei juuri ole tietoja, joten sitä on mentävä vakoilemaan. Siellä on vangittuna kaikki hengissä säilyneet Lonendien johtajat, lähes 40, ja näitä vahtimassa on jotain erikoisempia Lunareita, jotka eivät kuulu 'täkäläisiin' valloittaja/asuttaja Lunareihin.
Matkaan lähtevät Bren, Farnar sekä eräs Yinkinin palvoja oppaaksi. Yinkin miehen avulla vältetään erittäin aktiiviset Lunar-partiot, ja puolen Yelmin kierron kuluttua saavutaan leirin liepeille. Lunarit ovat ottaneet käyttöönsä ikivanhan Mostalien linnakkeen, joka on hakattu suurehkon kukkulan sisään. Ainoan näkyvän sisäänkäynnin edessä leviää yli sadan Lunarin telttakylä joten siitä on lähes mahdoton päästä sisään. Lisäksi sisäänkäynti on noin viisi hevosen korkeutta maanpinnasta, lähes 10 hevosen korkeutta korkeassa jyrkässä kalliossa. Sinne pääsee vain kallioon hakattujan rappusia pitkin, mutta ne lähtevät suoraan telttakylästä. Kukkulan laella on nelijalkainen, n. kolme hevosen korkeutta oleva torni, mutta muuten ei ole vartiotorneja tai valleja. On vain pieni sisäänkäynti kukkulaan ja telttakylä sekä alati kiertelevät Lunar-partiot. Tiedustelijat päättävät palata leiriin.
Leirissä päätetään, että sisään yritetään vartiotornin kautta, pienellä joukolla, joka etsisi toisen sisäänkäynnin luolastoon. Tähän iskujoukkoon tulisi mukaan Farnar, Bren, Yinkinin palvoja sekä kolme muuta Orlanthilaista. Jos nämä huomattaisiin niin pieni Tyranin johtama joukko tekisi harhautus hyökkäyksen toiselta kukkulalta jousimiesten avulla, ja häipyisi paikalta. Pääjoukko jäisi metsään vihollisleirin lähelle odottamaan, josko toinen sisäänkäytni löytyisi jo yön aikana, ja läheltä linnaketta. Orlanthilta pyydetään myös hyväenteistä myrskyä häiritsemään Lunareita sekä auttamaan Orlanthin poikia.
Aamulla, heti Yelmin noustua kaikki ryhtyvät toimeen. Pääosa leirin Orlantheista rupeaa pyytämään Orlanhtilta suosiollista säätä, ja Bren sekä Farnar tekevät omia riutaalejaan. Farnar yrittää Suuren Tammen rituaalia, mutta ei onnistu. Bren puolestaan tekee välkkyvän terän rituaalin onnistuneesti. Yelmin ollessa korkeimmillaan. lähtevät pienet korkeintaan kymmenen miehen joukot kohti Lunarien leiriä.
Yelmin viimeiset säteet häipyvät juuri puiden taakse, kun iskujoukko saapuu leirin liepeille. Samaan aikaan taivaan täyttää Orlanthin voima ja tummuus, sateen alkaessa näkyvyys huononee mukavasti. Orlanthin pojat lähtevät kohti mäen reunaa mukanaan viiden metrin köysi. Sateen liukastamaa kalliota ei ole helppo kiivetä mutta ylös päästään huomiota herättämättä. Farnar ja erittäin taitava kirveen heittäjä jäävät asemiin tornin alapuolelle, kun Bren sekä Yinkinin palvoja nousevat torniin, tarkoituksenaan tappaa vahdit äänettä. Tämä onnistuukin helpohkosti, ja kaksi Orlanthilaista nousee torniin esittämään vartijoita. Onneksi sataa niin näkyvyys on muutenkin heikko.
Loput neljä lähtevät katsomaan miten oviaukolle voisi laskeuta ylhäältäpäin. Muita mahdollisuuksia ei oikeastaan ole. Mukaan tullut köysin ei riitä edes puoleen väliin joten ketterät Bren sekä Yinkinin palvoja lähtevät tarkastamaan mitä suuaukolla odottaa. Telttakylä näyttää olevan lähes eloton, kaikki ovat teltoissansa sadetta pitämässä. Miehet laskeutuvat suuaukon yläpuolella olevalle katokselle. Suuaukolla on kaksi vartijaa sekä lyhtyjä. Vähän pähkäiltyään Bren päättää pudottaa lyhdyn näkymättömän käden taikuudellaan, ja toinen vartijoista lähteekin hakemaan uutta lyhtyä. Tällöin Yinkinin palvoja tappaa toisen vartijan, ja Bren laskeutaa suuaukosta käytävään odottamaan palaavaa vartijaa. Pian tämäkin on elottomana maassa. Yinkin hakee loput miehet alas. Kaikkien tultua alas, kaksi miehistä jää ovelle jälleen esiintymään vartijoina. Bren, Farnar sekä Yinkinin palvoja lähtevät etsimään luolista Lonendeja.
Luolasto jatkuu kahteen suuntaan, ja ensin tutkitaan alas menevä tie. Ensimmäiseksi vastaan tulee vartijoiden makuuhuone. Sieltä saadaan lyhty sekä kaksi tunikaa, jotka viedään valevartijoille. Edempää ja alempaa löytyy vankityrmiä, joissa makaa entisten Orlanth päälliköiden ruumiita. Vapauttajat ovatkin myöhässä. Seuraavalta tasolta löytyy jokin kaaosta, kuolemaa ja jotain epäpyhää sisältävä korkea neliön muotoinen huone. Sen keskelle on ketjuista viritetty suuri kuun merkki, ja jokaisessa kulmassa seisoo epäpyhä naisen patsas jotka herättävät karaistuneissa sankareissamme pelkoa ja vihaa. Huoneen perältä löytyy vielä yksi ovi, josta laskeutuu portaat maanalaiselle joelle. Joen pienellä hiekkarannalla on kolme suurta soutuvenettä. Täältä siis varmasti pääsee pois.
Ensin pitää vain hakea ylhäällä olevat Orlanthit mukaan. Matkatessaa kohti ylätasoa, he Farnar huomaa jotain liikettä selleissä. Menessään tutkimaan lähempää, jokin kaaottinen ja mieltä repivä otus hyökkää ovelle. Se on entinen Orlanthilainen jolla on jalkojen sijasta kädet! Vaistomaisesti Farnar koittaa lyödä kaaosotusta keihäällä mutta se on liian nopea. Lunarit ovat tehneet sanoinkuvaamattomia kokeita Orlantheilla. Tämä täytyy kostaa! Lähtiessään huoneesta kaaosotus rupeaa huutamaan selkääriipiivää kurkkuääntä mutta onneksi käytävän ovi eristää äänet pois.
Kaikki kolme lähtevät ylätasanteelle, tutkimaan toista puolta luolastosta. Raivo valtaa mielet, mutta toimintakyky on säilytettävä. Oviaukon käytävästä vastakkaiseen suuntaan jatkuva käytävä tuntuu olevan eloisampi. Sieltä kuuluu juttelua sekä ruuanlaiton ääntä. Pelkäämättömät kapinalliset kuitenkin menevät tutkimaan paikkoja. Kulman takaa löytyy suurehko huone, jossa on viisi Lunarin kaapumiestä. Nämä ovat varmasti pappeja, mutta huoneessa on myös tusinnan verran muitan Lunareita. Pieni joukkomme ei millään pärjäisi näin kovalle vastukselle, joten katkerasti he nielevät koston huudon ja vannovat ääneti palaavansa Humaktin kera takaisin.
Valevartijat otetaan mukaan luolan suuaukolta ja kaikki viisi lähtevät kohti jokea. Sellien kohdalla yksi Orlantheista kaatuu maahan ja rupeaa oksentamaan. Farnar meinaa koskea tätä mutta Bren huutaa varoituksen. Orlanthilainen on selvästi menetetty mutta Farnarin hakatessa oksentavan Orlanhtin päätä irti jokin hyökkää hänen kimppuunsa sellin kalterien läpi. Farnar väistää juuri ja juuri, ja juoksee ovelle jossa Bren on häntä tulossa vastaan. Viimeiseksi Farnar heittää keihään kaaosötökän pään läpi mutta se vain hidastaa tätä.
Matkalla kaadetaan kaaottiset patsaat, jotka eivät edes hajoa kaatuessaan korkealta jalustaltaan. Paikka on läpensä Lunarien pahuuden oma. Kolmesta veneestä tarvitaan vain yksi ja kahteen muuhun hakataan pohjaan reikä, jonka jälkeen ne lykätään virran vietäväksi. Veneet olivat selvästi tulleet hietikolle yläjuoksulta, joten soutu suunnataan sinne. Kotvan kuluttua eteen aukeaa suuri maanalainen järvi, jonka kattoa tai reunoja ei näy. Päätetään kuitenkin jatkaa suoraan ja onnella löydetään saari, josta nousee kivipaadelta ylös. Sen rannalla on myös pieni kivestä tehty mökki, jonka rannalla on kivestä hakatut istuimet, sekä mökissä kivestä hakattu kalusto. Varmasti Mostalien työtä. Mökin vierestä lähtee rappuset joita pitkin päästään ikiaikaisen linnan suursaliin. Tämäkin on ollut riimuista päätellen Mostalien linna, tosin maanpäällinen. Se on jo täysin rapistunut, lukuunottamatta kivisiä seiniään ja lattiaa. Mutta on mukava nähdä jälleen Yelmiä ja hengittää raitista Orlanthin henkeä. Lunarit saavat tuntea Orlanthin pojille tekemänsä kauheudet vielä!
--Enska
